Clutch - Gravel Road
Robot Hive / Exodus – 2005 – USA
 |
| ©concertboom.com |
| NIMI | Toomio | Toni |
| SOITTO/LAULU | 0 | 1 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 1 | 2 |
| LYRIIKAT | 0 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 1 | 2 |
| LEGENDAARISUUS | 0 | 2 |
| YHT | 2 | 8 |
Tutustumisalbumi: Clutch - The Elephant Riders
Toni Hellinen (Klikkaa nimeä!)
Törmäsin Electric Worries-kappaleen musiikkivideoon joskus vahingossa netissä. Orkesterin metsurihenkinen stoner rokki kolahti välittömästi.
Flanellipaitoja, verkkolippiksiä, pölykapselikitara ja kolmasosapullollinen halpaa kanadalaista viskiä. Siinä vähän mielikuvia rallatuksesta, jonka ravistin ruutupaidan hihasta Tomille arvosteltavaksi.
Oikeasti bändi on Yhdysvalloista, mutta siitä huolimatta yhtyeen eniten äänessä oleva käskee eräässä toisessa kappaleessa kaikkia muuttamaan Kanadaan. Tyyppi muuten muistuttaa partoineen ja lauluäänineen rautateillä tavarajunissa asustelevaa kulkuria - no Seasick Steve on pistänyt kyllä vielä paremmaksi.
Teos on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa ajellaan 50-luvun pick-upilla sivuteillä niin, että hiekka pöllyää ja heinäpaalit lentelevät. Toisessa osassa on sitten enemmän pubimeininkiä kaikenlaisine sooloineen. Kuvailut sopivat osittain myös sanoituksiin. Jälkimmäinen puolisko jää levyltä kuunneltaessa alkupuoliskon varjoon, mutta keikalla uskoisin lopun sooloilun ja revittelyn toimivan paremmin.
Mikään mestariteos tämä kappale ei ole ja varsinkin livenä bändin soitto hakee usein uomiaan. Silti myöhemmin ohuesti harmittaa, että parin vuoden takainen Nosturin keikka jäi väliin. Olen ymmärtänyt, että meininki keikoilla on hapuilevasta soitosta huolimatta menevää. Tiedostan myös, että kosketinsoittajat tykkäävät koskettimista. Katsotaan, josko tuo häivähdys Hammondia pehmittäisi Tomin antamaan edes yhden säälipisteen.
Toomio
Kytkimestä kuulin ensi kerran Aamupoikien lippiksessä. Piti ihan tarkistaa, mikä se sellainen Clutch on. Jenkkibändihän se.
Electric Worry olikin lopulta ihan tuttu kappale. Tämä on sellainen punaniskojen Viikate. Hiukan helpon kautta koukattu sinne perinneosastolle, mutta kuitenkin päätetty tehdä onttoa poppia.
Etelän blues rockia. En minä tätä mitenkään ihan stoneriksi miellä. Blues rock menee, mutta se vaatisi kovan soittotaidon, jotta sitä enemmän jaksaisi kuunnella. Esimerkiksi Gov't Mule on kovin mukavaa kuunnella. Samoin käy laulun laita. Ei kuulosta tämä partajehu täysin aidolta. Sama efekti kuin 69 Eyesissä. Hammondia käytetään lyömäsoittimena, mitä se kuuleman mukaan usein onkin. Se on plussaa. Muttei riitä ykköseen.
Taannoin vein oman syntikkani Helsinkiin korjattavaksi. Siellä kellarissa miehet korjasivat Hammondia. Tuumivat minulle, että "osta Hammond jos haluat sähkötöitä ja tulipaloja."
Sävellys. Sehän on varmaan ihan niin oppikirjamainen kuin voi olla. Tanakka alku, junttaa kuin purutupakkaa jauhava tukkirekkakuski Peterbiltissään. Kyydissä sellainen sadan metrin punapuu ja aurinkosuojassa jonkun pin-up-tytyn kuva. Redneck-stuff. Kai tällä ykkösen saa.
Sanat eivät tarjoa mitään. Mutta se on tähän genreen enempi sääntö kuin poikkeus. Helposti muistettavat sanat, jopa viskipäissään. Ei niissä kyllä ole niin mitään kerrottavaa tälle kuin seuraavallekaan sukupolvelle.
Tunnelmaa on. Juuri nuo mielikuvat tukkijätkistä ja isoista bensasyöpöistä sopivat kummasti tunnelmaan. Lopun sooloilut olisivat voineet jäädä livejameihin. Tunnelma latistuu hivenen siinä vaiheessa, kun ruvetaan soittamaan väkinäisiä sooloja. Ei hyvä.
Tässä "kosketinsoittajat tykkäävät koskettimista" muuten Toni on autuaan väärässä. Ainakin meikäläisen kohdalla. Kuuntelen hyvin paljon sellaista musiikkia, missä koskettimia ei ole ollenkaan. Sen tähden olisikin kiva osata soittaa esim. kitaraa tai huuliharppua sen verran hyvin, ettei koko ajan tarvitsisi soittaa koskettimia. Harvaan biisiin sopii, että koskettimet kuuluvat koko ajan. Pyrkimykseni on kehittyä. Sanoisin, että Juice tiivisti asian mukavasti tosin kitarististaan:
"Petteri Salmisesta teki niin loistavan kitaristin se, ettei se itse asiassa ollut kitaristi. Petteri oli kosketinsoittaja. Se ei ajatellut niin kuin kitaristit ajattelevat."
Tätä minäkin yritän. Ajatella eri lailla.
Asiaan. Legendaarinen tämä ei ole. Ehkä kymmenen vuoden päästä muistan, että se perhanan Hellinen pisti näinkin onnettoman Vastapallon tulemaan. Sori, Toni (meinaan väkisin kirjoittaa Jori). Joku muu bändin biisi olisi lähtenyt ehkä paremmin.
Electric Worry olikin lopulta ihan tuttu kappale. Tämä on sellainen punaniskojen Viikate. Hiukan helpon kautta koukattu sinne perinneosastolle, mutta kuitenkin päätetty tehdä onttoa poppia.
Etelän blues rockia. En minä tätä mitenkään ihan stoneriksi miellä. Blues rock menee, mutta se vaatisi kovan soittotaidon, jotta sitä enemmän jaksaisi kuunnella. Esimerkiksi Gov't Mule on kovin mukavaa kuunnella. Samoin käy laulun laita. Ei kuulosta tämä partajehu täysin aidolta. Sama efekti kuin 69 Eyesissä. Hammondia käytetään lyömäsoittimena, mitä se kuuleman mukaan usein onkin. Se on plussaa. Muttei riitä ykköseen.
Taannoin vein oman syntikkani Helsinkiin korjattavaksi. Siellä kellarissa miehet korjasivat Hammondia. Tuumivat minulle, että "osta Hammond jos haluat sähkötöitä ja tulipaloja."
Sävellys. Sehän on varmaan ihan niin oppikirjamainen kuin voi olla. Tanakka alku, junttaa kuin purutupakkaa jauhava tukkirekkakuski Peterbiltissään. Kyydissä sellainen sadan metrin punapuu ja aurinkosuojassa jonkun pin-up-tytyn kuva. Redneck-stuff. Kai tällä ykkösen saa.
Sanat eivät tarjoa mitään. Mutta se on tähän genreen enempi sääntö kuin poikkeus. Helposti muistettavat sanat, jopa viskipäissään. Ei niissä kyllä ole niin mitään kerrottavaa tälle kuin seuraavallekaan sukupolvelle.
Tunnelmaa on. Juuri nuo mielikuvat tukkijätkistä ja isoista bensasyöpöistä sopivat kummasti tunnelmaan. Lopun sooloilut olisivat voineet jäädä livejameihin. Tunnelma latistuu hivenen siinä vaiheessa, kun ruvetaan soittamaan väkinäisiä sooloja. Ei hyvä.
Tässä "kosketinsoittajat tykkäävät koskettimista" muuten Toni on autuaan väärässä. Ainakin meikäläisen kohdalla. Kuuntelen hyvin paljon sellaista musiikkia, missä koskettimia ei ole ollenkaan. Sen tähden olisikin kiva osata soittaa esim. kitaraa tai huuliharppua sen verran hyvin, ettei koko ajan tarvitsisi soittaa koskettimia. Harvaan biisiin sopii, että koskettimet kuuluvat koko ajan. Pyrkimykseni on kehittyä. Sanoisin, että Juice tiivisti asian mukavasti tosin kitarististaan:
"Petteri Salmisesta teki niin loistavan kitaristin se, ettei se itse asiassa ollut kitaristi. Petteri oli kosketinsoittaja. Se ei ajatellut niin kuin kitaristit ajattelevat."
Tätä minäkin yritän. Ajatella eri lailla.
Asiaan. Legendaarinen tämä ei ole. Ehkä kymmenen vuoden päästä muistan, että se perhanan Hellinen pisti näinkin onnettoman Vastapallon tulemaan. Sori, Toni (meinaan väkisin kirjoittaa Jori). Joku muu bändin biisi olisi lähtenyt ehkä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti