52. Marilyn Manson - Beautiful People
Antichrist Superstar – 1996 – USA
 |
| ©popdose.com |
| NIMI | Toomio | Arska |
| SOITTO/LAULU | 1 | 1 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 0 |
| LYRIIKAT | 2 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 2 | 1 |
| YHT | 9 | 4 |
Tutustumisalbumi: Marilyn Manson - Antichrist Superstar
Toomio
Silloin kun tämä Saksikäsi-Edwardin näköinen hirviö oli eniten pinnalla, ei sitä oikein voinut ottaa mitenkään. Kulki jos jonkinlaisia huhuja saatananpalvonnasta ja poistetuista kylkiluista. Ei ollut nettiä, mistä tieto olisi löytynyt.
Blair Witch Project 2 iskosti lopullisesti kappaleen päähäni. Metsän yli nopeasti kulkeva kamera-ajo yhdessä tämän kappaleen intron kanssa loivat hyvän pahan tunnelman.
Manson on ristiriitainen persoona. Ruma, erikoinen, räikeitä mielipiteitä viljelevä älykkö, joka sittemmin vetäytyi täysin julkisuudesta. Ei ole paljon haastatteluja antanut varmaan kymmeneen vuoteen. Mutta niin omat kuin cover-biisit ovat hienosti sovitettua tavaraa. Ääni on tunnistettava, riffit selkeitä ja pahoja.
Repivät, ruosteiset soundit yhdistettynä migreenimäiseen rumpubeatiin vievät kappaletta eteenpäin kuin junttauskone paalua maan sisään.
Sanat ovat käytännössä pelkkää herravihaa. Ei varsinaisesti Jumalan vihaa, mutta ylempää päättäjistöä tässä herjataan. Mutta taitavasti. Marilyn on itse sanonut esittävänsä sitä, mitä itse eniten pelkää, vihaa ja inhoaa.
Pahaa meininkiä tässä on yhdelle riittävästi vaikka kahdelle prosenttikerholle. Todella ilkeä tunnelma.
Legenda tämä on. Niin aikakautensa kuin noitaelokuvankin takia.
Ari-Matti Pyylampi (Klikkaa nimeä!)
Äitini sanoisi tässä tapauksessa että "kanhevan näköinen otus". Onneksi miehen ulkonäköä ei voi kuulla. Mutta
sitten itse asiaan: Tämä on biisi, jonka jokainen on joskus kuullut. Jonka riffin muistaa unissaankin, ja jonka
laulajana on huulipunaa käyttävä, naisen nimellä esiintyvä mies. Beautiful People tosiaan. Kaikesta huolimatta
tämä on ensimmäinen kerta kun kuuntelen kappaleen muutenkin kuin vain taustamusiikkina.
Alku on mielestäni biisin komein osa. Jo pelkkä rumpukomppi saa moshauksen alkamaan, ja kun tähän päälle saadaan vielä bassot ja kitarat, on tunnelma kohdallaan. Ikävä kyllä biisin lopussa rytmiin alkaa jo kyllästymäänkin. Kaipaisin sävellykseen hieman lisää vaihtelua, tosin radiosoitossahan tämä toimii.
Tunnelma/asenne onkin itselleni syy kuunnella tätä, ei niinkään sävellys. Luulin jopa saavani tunnelmasta
paremmin kiinni livevetoa katsellessa, mutta täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt. Vasta live-videosta
huomasin, että myös keyboardisti löytyy. Näin keyboardistina sitä myös toivoisi koskettimia paremmin esille.
Normaalisti musiikkimakuuni sopii hieman melodisempi musiikki. Oli se sitten kunnon maailmanloppumättöä tai
jotain rauhallista.
Osa sanoituksesta jää jälleen ymmärtämättä, mutta yhteiskunnan toimintamalliahan Marilyn tässä ilmeisesti
kritisoi. Uskon kuitenkin, että Marilyn on sanoitukseen oikeasti panostanut. Ainakin mikäli tämän eksentrisen
miehen ajatukset ovat samaa tasoa, kuin seuraava haastattelusta silmiin osunut kommentti, jossa hän selittelee
käytöstään keikoilla:
- "On your concerts you do rip pages out of the bible, you do wipe your ass with the American flag, some of
these things you have to admit are controversial?"
- "absolutely, I mean they're designed to make people think, but the point with the bible or flag is to say it's
only as valid as you make it in your heart. A piece of paper or a piece of cloth doesn't mean anything, it's what
you believe. And I want people to think about what they believe. I want them to consider if everything they have
been taught, is what they want to believe or if that's what they have been told they have to believe."
Näihin tunnelmiin, kiitos ja anteeksi.
Toomio vastaa
"Arska on niin nuori vielä, ettei ole kiipparina ymmärtänyt niiden päällimmäistä tarkoitusta - nyanssien tuontia. Mitä harvemmassa kiipparipätkät on, sen enemmän niihin keskittyy. Kokoaikaista mattoa ja kilkutusta sisältävät hevibiisit käyvät äkkiä melko tylsiksi ja täyteenahdetuiksi.
Ja vielä tarkennuksena: koko bändin taitelijanimethän muodostuvat julkkisnaisen etunimestä ja sarjamurhaajan sukunimestä. Aikamoinen keksintö."
Tutustumisalbumi: Devin Townsend - Terria
Silloin kun tämä Saksikäsi-Edwardin näköinen hirviö oli eniten pinnalla, ei sitä oikein voinut ottaa mitenkään. Kulki jos jonkinlaisia huhuja saatananpalvonnasta ja poistetuista kylkiluista. Ei ollut nettiä, mistä tieto olisi löytynyt.
Blair Witch Project 2 iskosti lopullisesti kappaleen päähäni. Metsän yli nopeasti kulkeva kamera-ajo yhdessä tämän kappaleen intron kanssa loivat hyvän pahan tunnelman.
Manson on ristiriitainen persoona. Ruma, erikoinen, räikeitä mielipiteitä viljelevä älykkö, joka sittemmin vetäytyi täysin julkisuudesta. Ei ole paljon haastatteluja antanut varmaan kymmeneen vuoteen. Mutta niin omat kuin cover-biisit ovat hienosti sovitettua tavaraa. Ääni on tunnistettava, riffit selkeitä ja pahoja.
Repivät, ruosteiset soundit yhdistettynä migreenimäiseen rumpubeatiin vievät kappaletta eteenpäin kuin junttauskone paalua maan sisään.
Sanat ovat käytännössä pelkkää herravihaa. Ei varsinaisesti Jumalan vihaa, mutta ylempää päättäjistöä tässä herjataan. Mutta taitavasti. Marilyn on itse sanonut esittävänsä sitä, mitä itse eniten pelkää, vihaa ja inhoaa.
Pahaa meininkiä tässä on yhdelle riittävästi vaikka kahdelle prosenttikerholle. Todella ilkeä tunnelma.
Legenda tämä on. Niin aikakautensa kuin noitaelokuvankin takia.
Ari-Matti Pyylampi (Klikkaa nimeä!)
Äitini sanoisi tässä tapauksessa että "kanhevan näköinen otus". Onneksi miehen ulkonäköä ei voi kuulla. Mutta
sitten itse asiaan: Tämä on biisi, jonka jokainen on joskus kuullut. Jonka riffin muistaa unissaankin, ja jonka
laulajana on huulipunaa käyttävä, naisen nimellä esiintyvä mies. Beautiful People tosiaan. Kaikesta huolimatta
tämä on ensimmäinen kerta kun kuuntelen kappaleen muutenkin kuin vain taustamusiikkina.
Alku on mielestäni biisin komein osa. Jo pelkkä rumpukomppi saa moshauksen alkamaan, ja kun tähän päälle saadaan vielä bassot ja kitarat, on tunnelma kohdallaan. Ikävä kyllä biisin lopussa rytmiin alkaa jo kyllästymäänkin. Kaipaisin sävellykseen hieman lisää vaihtelua, tosin radiosoitossahan tämä toimii.
Tunnelma/asenne onkin itselleni syy kuunnella tätä, ei niinkään sävellys. Luulin jopa saavani tunnelmasta
paremmin kiinni livevetoa katsellessa, mutta täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt. Vasta live-videosta
huomasin, että myös keyboardisti löytyy. Näin keyboardistina sitä myös toivoisi koskettimia paremmin esille.
Normaalisti musiikkimakuuni sopii hieman melodisempi musiikki. Oli se sitten kunnon maailmanloppumättöä tai
jotain rauhallista.
Osa sanoituksesta jää jälleen ymmärtämättä, mutta yhteiskunnan toimintamalliahan Marilyn tässä ilmeisesti
kritisoi. Uskon kuitenkin, että Marilyn on sanoitukseen oikeasti panostanut. Ainakin mikäli tämän eksentrisen
miehen ajatukset ovat samaa tasoa, kuin seuraava haastattelusta silmiin osunut kommentti, jossa hän selittelee
käytöstään keikoilla:
- "On your concerts you do rip pages out of the bible, you do wipe your ass with the American flag, some of
these things you have to admit are controversial?"
- "absolutely, I mean they're designed to make people think, but the point with the bible or flag is to say it's
only as valid as you make it in your heart. A piece of paper or a piece of cloth doesn't mean anything, it's what
you believe. And I want people to think about what they believe. I want them to consider if everything they have
been taught, is what they want to believe or if that's what they have been told they have to believe."
Näihin tunnelmiin, kiitos ja anteeksi.
"Arska on niin nuori vielä, ettei ole kiipparina ymmärtänyt niiden päällimmäistä tarkoitusta - nyanssien tuontia. Mitä harvemmassa kiipparipätkät on, sen enemmän niihin keskittyy. Kokoaikaista mattoa ja kilkutusta sisältävät hevibiisit käyvät äkkiä melko tylsiksi ja täyteenahdetuiksi.
Ja vielä tarkennuksena: koko bändin taitelijanimethän muodostuvat julkkisnaisen etunimestä ja sarjamurhaajan sukunimestä. Aikamoinen keksintö."
51. Devin Townsend - Regulator
Ocean Machine:Biomech - 1997 – Kanada
 |
| ©suite101.com |
| NIMI | Toomio | Arska |
| SOITTO/LAULU | 2 | 2 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 2 |
| LYRIIKAT | 2 | 0 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 1 |
| YHT | 9 | 6 |
Tutustumisalbumi: Devin Townsend - Terria
Toomio
Ari-Matti Pyylampi (Klikkaa nimeä!)
Hienoa! Toivoinkin että tulisi Deviniä kuunneltavaksi! Ei sillä että olisin oikein bändin fani, en vain ole
koskaan innostunut Deviniä kuuntelemaan. En, vaikka olen moneen kertaan halunnutkin kokeilla. Olen melkein
odottanutkin, että joku minut laittaa kuuntelemaan jonkin biisin oikein kunnolla.
Ensimmäisellä kuuntelukerralla Regulator kuulosti oikein komealta, ja särisevältä... Ei kun etsimään biisi
jostakin paremmalla laadulla kuin mitä Youtube tarjoaa. Ei tämmöistä musiikkia saa kuunnella huonolaatuisena.
Ensimmäisenä mieleen jäi biisin hypnoottisen mukaansa tempaava, ehkä jopa rintakarvoja kasvattava rytmi. Ja ihme
kyllä innostuin biisistä kenties nopeammin kuin venäläiset kerkesivät valtaamaan Krimin niemimaan. Toivottavasti
tämä ei tarkoita, että siihen myös kyllästyy yhtä nopeasti, kuten usein käy.
Vaikka sävellys hyvin toimii taustamusiikkinakin, saa siitä paljon enemmän irti kun oikeasti keskittyy
kuulemaansa. Bassovoittoinen "TUTUM"-rytmi hakkaa korviin viitisen minuuttia, eikä se edes kuulosta toistavan
itseään - vaikka näin tekeekin. Kaikenlaiset ambienttisoundit tekevät biisistä huomattavasti massiivisemman
kuuloisen, ja rumpuihinkin on ilmeisesti äänitetty aika paljon kaikua mukaan..? Toivoisin ehkä näitä
ambienttisoundeja hieman hiljemmalle, tai yleensäkin enemmän selkeyttä miksaukseen. Voi tosin johtua
myös siitä, että en biisiä täydellä CD-laadulla löytänyt.
Mutta mitenkäs nuo lyriikat? Ei sillä että biisi enempää vaatisi, mutta pystyn kuitenkin viiteen sekuntiin
artikuloimaan kaikki biisin sanat. Voi toki olla etten vain ymmärrä niiden tarkoitusta - enkä ymmärräkkään. "Odd
times and all". Devinin karjunta kuitenkin toimii sanoista riippumatta erittäin hyvin, ja myös ilman sanoja.
Vaikka tämän biisin ensimmäistä kertaa kuulenkin, en voi Deviniä kuullessa olla muistamatta väsynyttä oloa intin
moottorimarssilla Lohtajalta Parolaan kuskin soittaessa Deconstruction-levyn läpi. Siinä horroksessa
murjottaessa tämmöinen musiikki kyllä toimi. Tämän vuoksi myös legendaarisuudesta yksi piste.
Tämä taisi olla juuri se, mitä tarvitsen innostuakseni Devinin musiikista. Ei kun koko tuotanto soittolistalle
tästä eteenpäin.
Toomio vastaa
"Devinin alkupään tuotantoa vaivaa vähän möllöt soundit. Ei siitä Regulatorista oikein tahdo löytyä sen kummemman äänenlaadun versiota. Ne on vähän tommosia.
Ei kappale tarvitse tuon enempää sanoja, jos niissä on asiaa. Toimiihan tämäkin hyvin paljon vähemmillä sanoilla."
Tutustumisalbumi: Rufus Wainwright - Poses
Taas Deviniä. Eikö siihen kyllästy? Ei oikeastaan. Tai ajoittain, mutta kyllä siihen myös aina palaa.
Regulator löytyy Devinin ensimmäiseltä levyltä. Levy on vähän muovipussissa soitetun kuuloinen, mutta on siellä aika timanttisia kappaleita. Ei alunperin ollut mikään muotoa hyvä biisi. Mutta Tuskan keikan jälkeen aivan mahtava.
Soittotaidon arvostelemisen voi skipata. Laulu ja soitto toimii, kaikki ok. Sävellys on jokseenkin mahtipontinen. Tulee mieleen mies aurinkoisen meren rannalla ottamassa koko maailman haltuunsa. Enkä tarkoita nyt Fidel Castroa. Tanakkaa ja heviä junttaa. Tämän tempon sarjassa kaikki Rammsteinit voi mennä kotiin nuolemaan näppejään.
Sanoitusta on kahden-kolmen virkkeen verran. Enempää ei tarvi. Kuolema tulee ja tasaa kaikki samanarvoisiksi. Nerokasta.
Onhan tässä nyt tunnelmaa ja meininkiä. Devinin äärihuudot ja kuitenkin iloinen cliffs of Dover - tunnelma. Live- meininki on taattu. Helvetin hyvä myös Nerve Endin coverina Ilosaarirockissa 2012.
Legenda tämä on. Bändin pojille jakua lukuunottamatta täyttä asiaa. En eppäile yhtään.
Regulator löytyy Devinin ensimmäiseltä levyltä. Levy on vähän muovipussissa soitetun kuuloinen, mutta on siellä aika timanttisia kappaleita. Ei alunperin ollut mikään muotoa hyvä biisi. Mutta Tuskan keikan jälkeen aivan mahtava.
Soittotaidon arvostelemisen voi skipata. Laulu ja soitto toimii, kaikki ok. Sävellys on jokseenkin mahtipontinen. Tulee mieleen mies aurinkoisen meren rannalla ottamassa koko maailman haltuunsa. Enkä tarkoita nyt Fidel Castroa. Tanakkaa ja heviä junttaa. Tämän tempon sarjassa kaikki Rammsteinit voi mennä kotiin nuolemaan näppejään.
Sanoitusta on kahden-kolmen virkkeen verran. Enempää ei tarvi. Kuolema tulee ja tasaa kaikki samanarvoisiksi. Nerokasta.
Onhan tässä nyt tunnelmaa ja meininkiä. Devinin äärihuudot ja kuitenkin iloinen cliffs of Dover - tunnelma. Live- meininki on taattu. Helvetin hyvä myös Nerve Endin coverina Ilosaarirockissa 2012.
Legenda tämä on. Bändin pojille jakua lukuunottamatta täyttä asiaa. En eppäile yhtään.
Ari-Matti Pyylampi (Klikkaa nimeä!)
Hienoa! Toivoinkin että tulisi Deviniä kuunneltavaksi! Ei sillä että olisin oikein bändin fani, en vain ole
koskaan innostunut Deviniä kuuntelemaan. En, vaikka olen moneen kertaan halunnutkin kokeilla. Olen melkein
odottanutkin, että joku minut laittaa kuuntelemaan jonkin biisin oikein kunnolla.
Ensimmäisellä kuuntelukerralla Regulator kuulosti oikein komealta, ja särisevältä... Ei kun etsimään biisi
jostakin paremmalla laadulla kuin mitä Youtube tarjoaa. Ei tämmöistä musiikkia saa kuunnella huonolaatuisena.
Ensimmäisenä mieleen jäi biisin hypnoottisen mukaansa tempaava, ehkä jopa rintakarvoja kasvattava rytmi. Ja ihme
kyllä innostuin biisistä kenties nopeammin kuin venäläiset kerkesivät valtaamaan Krimin niemimaan. Toivottavasti
tämä ei tarkoita, että siihen myös kyllästyy yhtä nopeasti, kuten usein käy.
Vaikka sävellys hyvin toimii taustamusiikkinakin, saa siitä paljon enemmän irti kun oikeasti keskittyy
kuulemaansa. Bassovoittoinen "TUTUM"-rytmi hakkaa korviin viitisen minuuttia, eikä se edes kuulosta toistavan
itseään - vaikka näin tekeekin. Kaikenlaiset ambienttisoundit tekevät biisistä huomattavasti massiivisemman
kuuloisen, ja rumpuihinkin on ilmeisesti äänitetty aika paljon kaikua mukaan..? Toivoisin ehkä näitä
ambienttisoundeja hieman hiljemmalle, tai yleensäkin enemmän selkeyttä miksaukseen. Voi tosin johtua
myös siitä, että en biisiä täydellä CD-laadulla löytänyt.
Mutta mitenkäs nuo lyriikat? Ei sillä että biisi enempää vaatisi, mutta pystyn kuitenkin viiteen sekuntiin
artikuloimaan kaikki biisin sanat. Voi toki olla etten vain ymmärrä niiden tarkoitusta - enkä ymmärräkkään. "Odd
times and all". Devinin karjunta kuitenkin toimii sanoista riippumatta erittäin hyvin, ja myös ilman sanoja.
Vaikka tämän biisin ensimmäistä kertaa kuulenkin, en voi Deviniä kuullessa olla muistamatta väsynyttä oloa intin
moottorimarssilla Lohtajalta Parolaan kuskin soittaessa Deconstruction-levyn läpi. Siinä horroksessa
murjottaessa tämmöinen musiikki kyllä toimi. Tämän vuoksi myös legendaarisuudesta yksi piste.
Tämä taisi olla juuri se, mitä tarvitsen innostuakseni Devinin musiikista. Ei kun koko tuotanto soittolistalle
tästä eteenpäin.
"Devinin alkupään tuotantoa vaivaa vähän möllöt soundit. Ei siitä Regulatorista oikein tahdo löytyä sen kummemman äänenlaadun versiota. Ne on vähän tommosia.
Ei kappale tarvitse tuon enempää sanoja, jos niissä on asiaa. Toimiihan tämäkin hyvin paljon vähemmillä sanoilla."
50. Rufus Wainwright - Evil Angel
Poses - 2001 - USA/Kanada
 |
| ©telegraph.co.uk |
| NIMI | Toomio | Arska |
| SOITTO/LAULU | 2 | 1 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 1 |
| LYRIIKAT | 2 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 0 |
| YHT | 9 | 4 |
Tutustumisalbumi: Rufus Wainwright - Poses
Toomio
Mp3:na tämä löytyi koneelta. Varmaa Samin perua. Uhkaavia teemoja klassisessa horrorscore-hengessä.
Laulu ja soitto ovat komean kuuloista tavaraa. Rufuksen tuhansien savukkeiden karhima ääni vie teosta syvemmälle helvetin uumeniin. Siinä on jotain mielisairasta.
Säveltäjänä mies on kyllä koko peto. En muista oliko niin, että hällä oli jonkinlainen kapellimestarin koulutuskin. Oikeastaan juuri sävellyksistä miehen tuntee. Hienoa sointujenkäyttöä erittäin sulavasti toisiinsa liimattuina kokonaisuuksina.
Sanoitus on intensiivinen, hyvin synkkä, mutta siinä on myös jotain seksuaalista. Tämä varmaankin juontaa johonkin yhden yön suhteeseen. Voi toki olla sävyjä myös siitä, kun Rufus joutui raiskauksen kohteeksi teininä. Synkkä, muttei ahdistava.
Tunnelma on kauhifilmimäinen. Tim Burton tulee mieleen. Kiehtovaa pahuutta. Ehkä tuhmuutta. Ei niin legenda, mutta pisteen verran kuitenkin.
Laulu ja soitto ovat komean kuuloista tavaraa. Rufuksen tuhansien savukkeiden karhima ääni vie teosta syvemmälle helvetin uumeniin. Siinä on jotain mielisairasta.
Säveltäjänä mies on kyllä koko peto. En muista oliko niin, että hällä oli jonkinlainen kapellimestarin koulutuskin. Oikeastaan juuri sävellyksistä miehen tuntee. Hienoa sointujenkäyttöä erittäin sulavasti toisiinsa liimattuina kokonaisuuksina.
Sanoitus on intensiivinen, hyvin synkkä, mutta siinä on myös jotain seksuaalista. Tämä varmaankin juontaa johonkin yhden yön suhteeseen. Voi toki olla sävyjä myös siitä, kun Rufus joutui raiskauksen kohteeksi teininä. Synkkä, muttei ahdistava.
Tunnelma on kauhifilmimäinen. Tim Burton tulee mieleen. Kiehtovaa pahuutta. Ehkä tuhmuutta. Ei niin legenda, mutta pisteen verran kuitenkin.
Mikäs mies se tämä on? Aivan uusi nimi minulle. Ei siis minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Täytyi ihan katsoa
Wikipediasta kuinka iso aukko sivistyksessäni on.
Ensimmäisellä kuuntelukerralla biisin alku vaikutti eeppiseltä, ja biisi lähti kasvamaan tasaisesti - ehkä
liiankin tasaisesti. Jäin odottamaan, että koska ne rytmikitarat lähtevät riffittelemään mukaan. Jotenkin odotin
biisin olevan eri genreä. Vaikea lähteä arvioimaan tämmöistä musiikkia, kun sitä niin vähän tulee kuunneltua.
Selkeästi vaatii useamman kuuntelukerran, mikä on usein hyvä asia. Yksinkertaisiin biiseihin tuppaa kyllästymään
yllättävän nopeasti.
Sävellys on kyllä onnistunut! Vaikka biisi ei omaan musiikkimakuuni aivan iskekään, pysyy siinä jännittävä
tunnelma loppuun asti. Toivoisin vain että mukaan saisi lisää rytmiä rummuilla ja sähkökitaroilla. Ehkä
rajoittunut musiikkimakuni näkyy juuri tässä. Ei kaiken tarvitse olla metallia, mutta voin vain kuvitella miten
massiivisen tästä biisistä voisi saada. Iso plussa kuitenkin mielenkiintoisesta sointukierrosta!
Vokalistin ääni sopii musiikkiin ja sanoitukseen lähes täydellisesti. Laulumelodia ja soinnut nousevat
"aavemaisesti" 1,5 sävelaskelta kerrallaan ja laahaava ääni pitää musiikin alusta asti nostattamaa tunnelmaa yllä.
Lyriikoista plussaa, vaikka niistä muutama pätkä jääkin ymmärrykseni ulkopuolelle. Evil angel siis tuli ja meni,
ja oli hän sitten sitten paha tai ei, jää laulaja kaipaamaan lisää. "Rebuild for me these memories".
En tiedä onko se hyvä asia, mutta tämä biisi oli ainoa, joka näistä kolmesta jäi soimaan päähän iltaisin.
Mielenkiintoisen sointukierron ja melodian ansiosta biisi kuulostaa paremmalta jokaisella kuuntelukerralla, mutta
ei silti omalle soittolistalleni ilmesty.
Wikipediasta kuinka iso aukko sivistyksessäni on.
Ensimmäisellä kuuntelukerralla biisin alku vaikutti eeppiseltä, ja biisi lähti kasvamaan tasaisesti - ehkä
liiankin tasaisesti. Jäin odottamaan, että koska ne rytmikitarat lähtevät riffittelemään mukaan. Jotenkin odotin
biisin olevan eri genreä. Vaikea lähteä arvioimaan tämmöistä musiikkia, kun sitä niin vähän tulee kuunneltua.
Selkeästi vaatii useamman kuuntelukerran, mikä on usein hyvä asia. Yksinkertaisiin biiseihin tuppaa kyllästymään
yllättävän nopeasti.
Sävellys on kyllä onnistunut! Vaikka biisi ei omaan musiikkimakuuni aivan iskekään, pysyy siinä jännittävä
tunnelma loppuun asti. Toivoisin vain että mukaan saisi lisää rytmiä rummuilla ja sähkökitaroilla. Ehkä
rajoittunut musiikkimakuni näkyy juuri tässä. Ei kaiken tarvitse olla metallia, mutta voin vain kuvitella miten
massiivisen tästä biisistä voisi saada. Iso plussa kuitenkin mielenkiintoisesta sointukierrosta!
Vokalistin ääni sopii musiikkiin ja sanoitukseen lähes täydellisesti. Laulumelodia ja soinnut nousevat
"aavemaisesti" 1,5 sävelaskelta kerrallaan ja laahaava ääni pitää musiikin alusta asti nostattamaa tunnelmaa yllä.
Lyriikoista plussaa, vaikka niistä muutama pätkä jääkin ymmärrykseni ulkopuolelle. Evil angel siis tuli ja meni,
ja oli hän sitten sitten paha tai ei, jää laulaja kaipaamaan lisää. "Rebuild for me these memories".
En tiedä onko se hyvä asia, mutta tämä biisi oli ainoa, joka näistä kolmesta jäi soimaan päähän iltaisin.
Mielenkiintoisen sointukierron ja melodian ansiosta biisi kuulostaa paremmalta jokaisella kuuntelukerralla, mutta
ei silti omalle soittolistalleni ilmesty.
Toomio vastaa
"Ja minkä takia ei?!? Miksi tätä ei voi kuunnella? Onko serkkuni tosiaan niin hevijuntti, että ei voi myöntää kuuntelevansa musiikkia, jossa ei ole sähkökitaroita? Ei kaikkea musiikkia tarvitse soittaa sähkökitaroilla.
Vanhemman valtiomiehen suositus eli käsky: Kuuntele musiikkia monipuolisesti - se alkaa näkyä myös omassa soitossasi monipuolisuutena."
Vanhemman valtiomiehen suositus eli käsky: Kuuntele musiikkia monipuolisesti - se alkaa näkyä myös omassa soitossasi monipuolisuutena."
