Before The Dawn - Pitch-Black Universe
Rise of the Phoenix – 2012 – Suomi
 |
| ©nocleansinging.com |
| NIMI | Toomio | Jori |
| SOITTO/LAULU | 1 | 2 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 1 | 2 |
| LYRIIKAT | 0 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 0 | 2 |
| LEGENDAARISUUS | 0 | 1 |
| YHT | 2 | 8 |
Tutustumisalbumi: Before the Dawn - Deadlight
Jori Hellinen (Klikkaa nimeä!)
Sanoituksesta huolimatta aurinkoisen talvipäivän musiikkia. Paukkuva pakkanen, paljon vaatetta päälle, tämä soimaan ja lumeen tarpomaan. Täydellistä.
Tuomas Saukkonen on aika poika tekemään musiikkia. Homma hoituu jokaista soitinta myöden ja eri projektien kautta levyjä on tullut ulos roppakaupalla. Harmittaa kun nyt jo toimintansa lopettanut Before The Dawn jäi näkemättä livenä. Saukkosen uusin sooloprojekti, Wolfheart on vielä jäänyt ottamatta haltuun.
Huomaan että tätä kirjoittaessa katse kääntyy jatkuvasti ikkunasta ulos. Mitä siellä näkyy? Aurinko paistaa, ilmassa leijuu vähän lumihiutaleita. Valkoista peltoa ja metsää. Venäjän maille matkaa on vain muutama kilometri. Ollaan siis kaiketi "susirajalla". Juuri tämä on se maisema, mihin tämä kappale minut vie.
Toomio
Bändi, jonka olen oikeastaan mieltänyt aina jonnekin Sentencedin ja Amorphiksen vanhan tuotannon välimaastoon. En ole koskaan kuunnellut. Tosi tuttu nimi tällä on. Musiikkityylinä tämä on vähän sellainen tasapaksu.
Suomessa on näitä bändejä enemmän kuin sieniä Kupsin maalilla. (Täh?!?). Kaikki nämä ovat soundeiltaan hyvin samanlaisia. Ja kyllä näissä minusta sitä Tenkulan sävellysperimää ja Amojen melankoliaa onkin aika paljon. Soitto on jämäkkää, laulu hyvin yksitotista. Ei nyansseja. Siihen tämä kaatuu. Eihän tässä kappaleena varsinaisesti mitään vikaa ole. Laulu jos olisi vähän monipuolisempaa ja elävää, niin tämä erottuisi jotenkin jäisestä massasta. Paras kohta on biisin puolivaiheen kitarariffittely. Juuri sellainen, minkä voisi opetella jos jaksaisi ottaa vahvistimen esiin ja laittaa kitaraan piuhan kiinni. Laulaja taitaa kaiken tehdä itse.
Kyllä näiden bändien sanoittajilla on korvien välissä oltava vähän pirun synkkä ja ontto tila. Miten voi kaikista maailman miljoonista sanoista kaikissa genren sanoituksissa löytyä sanat oblivion, nothingness, dead cold, deepest, darkness ja eternal. Oikeastaan nuo sanat riittävät kuvailemaan tämän kappaleen täysin. Pitäisköhän perustaa bändi, jonka sanoituksissa saisi käyttää vain noita sanoja. Tyhjiksi jäisivät tämän maan goottidödö-lyriikat, kun ottaisi kaikki em. sanat veke. Mielikuvitusta nyt, perkele!
Tunnelmaa ei ole. On niin monotonista tökötystä, että ei tämä herätä mitään mielikuvia. Pelkkää musiikkia. Vähän tylsää sellaista. Legendaarisuudestakaan ei tule pisteitä.
Piti vielä kuunnella tuota Wolfheartiakin, joka sitten viimeistään on täyttä Sentencediä ja Amorphista. Wintersun vaan hakkaa tämän aika reippaalla kouralla.
Suomessa on näitä bändejä enemmän kuin sieniä Kupsin maalilla. (Täh?!?). Kaikki nämä ovat soundeiltaan hyvin samanlaisia. Ja kyllä näissä minusta sitä Tenkulan sävellysperimää ja Amojen melankoliaa onkin aika paljon. Soitto on jämäkkää, laulu hyvin yksitotista. Ei nyansseja. Siihen tämä kaatuu. Eihän tässä kappaleena varsinaisesti mitään vikaa ole. Laulu jos olisi vähän monipuolisempaa ja elävää, niin tämä erottuisi jotenkin jäisestä massasta. Paras kohta on biisin puolivaiheen kitarariffittely. Juuri sellainen, minkä voisi opetella jos jaksaisi ottaa vahvistimen esiin ja laittaa kitaraan piuhan kiinni. Laulaja taitaa kaiken tehdä itse.
Kyllä näiden bändien sanoittajilla on korvien välissä oltava vähän pirun synkkä ja ontto tila. Miten voi kaikista maailman miljoonista sanoista kaikissa genren sanoituksissa löytyä sanat oblivion, nothingness, dead cold, deepest, darkness ja eternal. Oikeastaan nuo sanat riittävät kuvailemaan tämän kappaleen täysin. Pitäisköhän perustaa bändi, jonka sanoituksissa saisi käyttää vain noita sanoja. Tyhjiksi jäisivät tämän maan goottidödö-lyriikat, kun ottaisi kaikki em. sanat veke. Mielikuvitusta nyt, perkele!
Tunnelmaa ei ole. On niin monotonista tökötystä, että ei tämä herätä mitään mielikuvia. Pelkkää musiikkia. Vähän tylsää sellaista. Legendaarisuudestakaan ei tule pisteitä.
Piti vielä kuunnella tuota Wolfheartiakin, joka sitten viimeistään on täyttä Sentencediä ja Amorphista. Wintersun vaan hakkaa tämän aika reippaalla kouralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti