64. Kingston Wall - The Real Thing
Tri-Logy– 1994 – Suomi
 |
| ©gepr.net |
| NIMI | Toomio | Jori |
| SOITTO/LAULU | 2 | 2 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 2 |
| LYRIIKAT | 1 | 2 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 2 |
| LEGENDAARISUUS | 2 | 2 |
| YHT | 9 | 10 |
Tutustumisalbumi: Kingston Wall - Tri-logy
Toomio
Kappaleen jälkeen voisi laittaa yhtäsuuruusmerkin, jonka jälkeen lukisi Jori, Alavus, pimeä huone, saksofoni.
Joriin kun tutustuin, niin väkisin tutustui myös Kingston Walliin. Muistaakseni Pete oli joskus näitä kirjastosta lainannut, mutta ei se siinä vaiheessa vielä lähtenyt. Sienet tuli psykedeelisiin kuvioihin myöhemmin.
Kappale alkaa hennolla itämaa-introlla. Fade in toimi Harvoin mutta kyllä se tässä makaa ihan omalla alustallaan. Soittotaito kyseisessä Bändissä oli huikea, ellei jopa aikansa parasta. Kuoppishan soittelee edelleen. Kitarariffi, jolla kappale syntikkahuminan jälkeen alkaa, on erittäin tehokkaasti päähän jäävä. Kappaleessa on muutenkin soundillisesti onnistuttu ottamaan synteesiäänistä tarpeellinen irti. Voi olla, että osa äänimaailmasta on kitaraefektiä, mutta perustavanlaatuista sieni phaseria sieltä löytyy.
Sävellyksenä tämä on teos. Päätösraita teemalevylle ja legendan mukaan Wallin joutsenlaulu. Aluksi en voinut sietää kappaleen niin kutsuttua kertosäettä. Se rikkoi kappaleen flown. Mutta nykyään se on niin, että sitä ja saksofonisooloa nimenomaan odottaa. Kun kertosäe pitkien soolojen jälkeen taas lähtee on pankki räjäytetty ja rahat viety.
Sanoitus on parisuhdeteeman pohjalle vietyä maailmankaikkeuden ja luonnon analyysia. Tai niin minä sen näen. Levyn booklet sisältää sellaisia monimerkityksillisiä kielikuvia, että onko kaikilla edes tarkoitus olla muuta kuin hämäämässä. Itsemurhaviestiä tästä pitää kyllä ihan tosissaan etsiä.
Tunnelmaa on. En osaa sitä kuvailla, mutta testatkaa: pimeä huone, volat kovalle, lattialle makaamaan. Löytää tiensä, sen lupaan.
Legendaarisia biisejä on paljon. Tämä on pelkän legendaarisuuden kärkipäässä.
Jori Hellinen (Klikkaa nimeä!)
Sanalla sanoen pelottava biisi. Teini-ikäisenä KW oli jatkuvassa soitossa, ja on edelleenkin se henkilökohtaisin bändi minulle. Tätä biisiä on kuunneltu kaikkein synkimpinä hetkinä. Valot pois, sängylle selälleen ja tämä soimaan. Käyttäkää elämästänne 18 minuuttia ja kaksi sekuntia tähän.
Toomio vastaa
"Miksi Jori on taas arvioimassa? Siksi, että Jori heitti tämän vastapallobiisinä edellisessä arvioinnissaan. Näin mies sitten sai kaksi lisäbiisiä arvosteltavaksi.
Jori ei hirveästi sanoja tähän käyttänyt. Se on tavallaan kumma, kun mieshän on jonkinmoinen KW-fani. On nimittäin kuunnellut kaikki KW-levyt pelkällä oikealla ja pelkällä vasemmalla kanavalla. "Jos vaikka kuulis jotain uusia juttuja.""
Tutustumisalbumi: Kolmas Nainen - Hyvää ja Kaunista
Kappaleen jälkeen voisi laittaa yhtäsuuruusmerkin, jonka jälkeen lukisi Jori, Alavus, pimeä huone, saksofoni.
Joriin kun tutustuin, niin väkisin tutustui myös Kingston Walliin. Muistaakseni Pete oli joskus näitä kirjastosta lainannut, mutta ei se siinä vaiheessa vielä lähtenyt. Sienet tuli psykedeelisiin kuvioihin myöhemmin.
Kappale alkaa hennolla itämaa-introlla. Fade in toimi Harvoin mutta kyllä se tässä makaa ihan omalla alustallaan. Soittotaito kyseisessä Bändissä oli huikea, ellei jopa aikansa parasta. Kuoppishan soittelee edelleen. Kitarariffi, jolla kappale syntikkahuminan jälkeen alkaa, on erittäin tehokkaasti päähän jäävä. Kappaleessa on muutenkin soundillisesti onnistuttu ottamaan synteesiäänistä tarpeellinen irti. Voi olla, että osa äänimaailmasta on kitaraefektiä, mutta perustavanlaatuista sieni phaseria sieltä löytyy.
Sävellyksenä tämä on teos. Päätösraita teemalevylle ja legendan mukaan Wallin joutsenlaulu. Aluksi en voinut sietää kappaleen niin kutsuttua kertosäettä. Se rikkoi kappaleen flown. Mutta nykyään se on niin, että sitä ja saksofonisooloa nimenomaan odottaa. Kun kertosäe pitkien soolojen jälkeen taas lähtee on pankki räjäytetty ja rahat viety.
Sanoitus on parisuhdeteeman pohjalle vietyä maailmankaikkeuden ja luonnon analyysia. Tai niin minä sen näen. Levyn booklet sisältää sellaisia monimerkityksillisiä kielikuvia, että onko kaikilla edes tarkoitus olla muuta kuin hämäämässä. Itsemurhaviestiä tästä pitää kyllä ihan tosissaan etsiä.
Tunnelmaa on. En osaa sitä kuvailla, mutta testatkaa: pimeä huone, volat kovalle, lattialle makaamaan. Löytää tiensä, sen lupaan.
Legendaarisia biisejä on paljon. Tämä on pelkän legendaarisuuden kärkipäässä.
Jori Hellinen (Klikkaa nimeä!)
Sanalla sanoen pelottava biisi. Teini-ikäisenä KW oli jatkuvassa soitossa, ja on edelleenkin se henkilökohtaisin bändi minulle. Tätä biisiä on kuunneltu kaikkein synkimpinä hetkinä. Valot pois, sängylle selälleen ja tämä soimaan. Käyttäkää elämästänne 18 minuuttia ja kaksi sekuntia tähän.
"Miksi Jori on taas arvioimassa? Siksi, että Jori heitti tämän vastapallobiisinä edellisessä arvioinnissaan. Näin mies sitten sai kaksi lisäbiisiä arvosteltavaksi.
Jori ei hirveästi sanoja tähän käyttänyt. Se on tavallaan kumma, kun mieshän on jonkinmoinen KW-fani. On nimittäin kuunnellut kaikki KW-levyt pelkällä oikealla ja pelkällä vasemmalla kanavalla. "Jos vaikka kuulis jotain uusia juttuja.""
63. Kolmas Nainen - Paskanhajua
Tiheän Sisään - 1992 – Suomi
 |
| ©iltalehti.fi |
| NIMI | Toomio | Jori |
| SOITTO/LAULU | 2 | 1 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 1 |
| LYRIIKAT | 2 | 2 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 2 |
| YHT | 9 | 7 |
Tutustumisalbumi: Kolmas Nainen - Hyvää ja Kaunista
Toomio
Jori Hellinen (Klikkaa nimeä!)
Tässäpä minun ala- ja yläasteen aikaista musiikkia. Isosiskoni ja jo blogissakin esiintynyt veljeni Toni tätä soittivat niihin aikoihin melkoisella vimmalla, Eppujen lisäksi. Omalla kohdallani Kolmas Nainen toimi aina Eppuja paremmin. Paskanhajua ja Äiti Pojastaan Pappia Toivoi ovat kaksi lempibiisiäni kyseiseltä bändiltä. Legendaarisuudesta siis automaattisesti kaksi pistettä.
Juuriltaan alavutelaisena myös lyriikoista on pakko antaa täydet pisteet. Ei noita tarvitse sen kummemmin alkaa edes analysoimaan, sanoitus kertoo kaiken tarvittavan itse.
Aikuisiällä suomirock ei ole oikeastaan koskaan kuulunut omalle soittolistalleni (inhoan Radio Suomipopia), mutta kyseisestä genrestä tämä on biisinä kärkikastia. Varman tanakka suoritus, jossa sanoitus on kärkiroolissa. Ja tämä tulee sellaisen ihmisen suusta, joka hyvin harvoin kiinnittää sanoihin huomiota.
Toomio vastaa
"Jori se on hölmöjen periaatteiden mies. Ei edes anna suomirockille mahdollisuutta. Mutta mitä muuta voi odottaa mieheltä, joka "löysi" Rainbown ja Dion kuukausi sitten. Ja siitäkin saanee syyttää seuralaistaan."
Tutustumisalbumi: Radiohead - OK Computer
Ala-asteen levyraadeissa soi Kolmas Nainen yhtenään. Yllätys, kun Alavudella oltiin. Muistan Huhtamäki-hölkän palkinnonjaon vuonna -91. Kaverini voitti arvonnassa huvimajan. Carl Lewis voitti 100m Tokiossa ja Kolmas Nainen nousi listaykköseksi Elämän Tarkoitus-levyllään.
Itse en omistanut kuin jonkun melko kämäsen kopionkopion c-kasettina. Paskanhajua ilmestyi vasta myöhemmin. Tästä asti aikaa oli kova juttu, vaikka laumasta huolimatta tykkäsin aina rokimmista kappaleista.
Soittotaitoa miehillä on. Tykkään omaperäisyyttä huokuvasta kitaroinnista. Siinä ei mennä helpon kautta ja Pesolan riffit ovat oikeasti oivaltavia. Hanhiniemi ei ikinä ole laulajana ollut kultakurkku, vaan paremminkin puhuu itsensä porteista läpi.
Sävellys on hyvä. Tässä kuuluu ihan oikeasti sellainen Alavus-soundi, jonka Kolmas Nainen itse loi. Tietysti sitä menestyksen myötä sitten kaikki Alavus-bändit yrittivät matkia.
Tarinapuolelle voisi antaa useitakin pisteitä. Ensimmäinen säkeistö vie Sapsalammen ympärystielle. Toisessa säkeistössä olen aina Sydänmaan nuorisoseurantalolla (, jossa esim. Noitalinna Huraa! harjoitteli). Metsänmyynti-kohdassa mieleen tulee joka kerta muutama paikallinen viinaan menevä kylänmies. Tämä kaikki on minulle jotain, minkä miellän kotiseuturakkaudeksi tai - ikäväksi. Hanhiniemi on vaikuttanut sanoittajana varmaan eniten omiin sanoituksiini. Pauli kävi lukion musiikin tunnilla puhumassakin sanoittamisesta.
Kuten jo aiemmin kuvailin vie kappaleen sanoitus tunnelman synnyinseuduille. Se on aina merkittävää. Kaikki nämä yhteensä riittävät tekemään kappaleen myös hyvin legendaariseksi.
Itse en omistanut kuin jonkun melko kämäsen kopionkopion c-kasettina. Paskanhajua ilmestyi vasta myöhemmin. Tästä asti aikaa oli kova juttu, vaikka laumasta huolimatta tykkäsin aina rokimmista kappaleista.
Soittotaitoa miehillä on. Tykkään omaperäisyyttä huokuvasta kitaroinnista. Siinä ei mennä helpon kautta ja Pesolan riffit ovat oikeasti oivaltavia. Hanhiniemi ei ikinä ole laulajana ollut kultakurkku, vaan paremminkin puhuu itsensä porteista läpi.
Sävellys on hyvä. Tässä kuuluu ihan oikeasti sellainen Alavus-soundi, jonka Kolmas Nainen itse loi. Tietysti sitä menestyksen myötä sitten kaikki Alavus-bändit yrittivät matkia.
Tarinapuolelle voisi antaa useitakin pisteitä. Ensimmäinen säkeistö vie Sapsalammen ympärystielle. Toisessa säkeistössä olen aina Sydänmaan nuorisoseurantalolla (, jossa esim. Noitalinna Huraa! harjoitteli). Metsänmyynti-kohdassa mieleen tulee joka kerta muutama paikallinen viinaan menevä kylänmies. Tämä kaikki on minulle jotain, minkä miellän kotiseuturakkaudeksi tai - ikäväksi. Hanhiniemi on vaikuttanut sanoittajana varmaan eniten omiin sanoituksiini. Pauli kävi lukion musiikin tunnilla puhumassakin sanoittamisesta.
Kuten jo aiemmin kuvailin vie kappaleen sanoitus tunnelman synnyinseuduille. Se on aina merkittävää. Kaikki nämä yhteensä riittävät tekemään kappaleen myös hyvin legendaariseksi.
Jori Hellinen (Klikkaa nimeä!)
Tässäpä minun ala- ja yläasteen aikaista musiikkia. Isosiskoni ja jo blogissakin esiintynyt veljeni Toni tätä soittivat niihin aikoihin melkoisella vimmalla, Eppujen lisäksi. Omalla kohdallani Kolmas Nainen toimi aina Eppuja paremmin. Paskanhajua ja Äiti Pojastaan Pappia Toivoi ovat kaksi lempibiisiäni kyseiseltä bändiltä. Legendaarisuudesta siis automaattisesti kaksi pistettä.
Juuriltaan alavutelaisena myös lyriikoista on pakko antaa täydet pisteet. Ei noita tarvitse sen kummemmin alkaa edes analysoimaan, sanoitus kertoo kaiken tarvittavan itse.
Aikuisiällä suomirock ei ole oikeastaan koskaan kuulunut omalle soittolistalleni (inhoan Radio Suomipopia), mutta kyseisestä genrestä tämä on biisinä kärkikastia. Varman tanakka suoritus, jossa sanoitus on kärkiroolissa. Ja tämä tulee sellaisen ihmisen suusta, joka hyvin harvoin kiinnittää sanoihin huomiota.
"Jori se on hölmöjen periaatteiden mies. Ei edes anna suomirockille mahdollisuutta. Mutta mitä muuta voi odottaa mieheltä, joka "löysi" Rainbown ja Dion kuukausi sitten. Ja siitäkin saanee syyttää seuralaistaan."
62. Radiohead - Climbing Up the Walls
OK Computer - 1997 - Iso-Britannia
 |
| ©vh1.com |
| NIMI | Toomio | Jori |
| SOITTO/LAULU | 2 | 0 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 1 |
| LYRIIKAT | 2 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 0 |
| YHT | 9 | 3 |
Tutustumisalbumi: Radiohead - OK Computer
Toomio
Melko usein on meikäläisen kohdalla niin, etten pidä niitä biisejä levyn parhaina, mitä muut pitävät. Tänään levyn kanssa on usein ollut näin.
Tapanani on kuunnella levyjä shuffle päällä, joten biisit eivät tule järjestyksessä. Samin mielestä tämä on väärin, mutta olen enemmän biisi-ihminen kuin albumi-ihminen. Osittain se on myös pelkoa alistua suunnitellun hitin suosijaksi. Paras biisi voi olla joku muu kuin sinkku. Paitsi Atson mielestä. Tämä kappale kuitenkin on usein ollut se jos pysähtyy kuuntelemaan.
Turha mainitakaan enää soittotaidosta. Katsokaahan piruuttanne Radioheadin Live from the Basement. On kova.
Sävellys on jokseenkin tavanomainen. Radioheadilla soundit vaan tuppaavat olemaan niin outoja, että kaikki kuulostaa hypnoottiselta sirkukselta. Koittakaapa miettiä biisi pelkän akustisen kitaran voimin. Niin. On se hyvin tavallinen.
Se mistä eniten annan pisteitä ovat jouset. Nehän ovat Jonny Greenwoodin kehitelmää, ja inspiraation lähteenä on toiminut Krzysztof Penderecki. Outoa se on, mutta jousimelodiaa minä usein viheltelen.
Sanat kertovat skitsofreniasta. Ei ole iloinen aihe, mutta kappaleen tunnelmassa on päästy lähelle omaa käsitystäni tästä diagnoosista. Masentavan ahdistunut, heijastaen välillä jotain kaunista.
Ei ole ihan niin legendaarinen vielä tämä, mutta huikea kappale. Vielä loppuhuomatuksena pyydän lukijoitakin ihailemaan vuoden 1997 soundeja. Miten se voi vieläkin kuulostaa niin hyvältä?
Tapanani on kuunnella levyjä shuffle päällä, joten biisit eivät tule järjestyksessä. Samin mielestä tämä on väärin, mutta olen enemmän biisi-ihminen kuin albumi-ihminen. Osittain se on myös pelkoa alistua suunnitellun hitin suosijaksi. Paras biisi voi olla joku muu kuin sinkku. Paitsi Atson mielestä. Tämä kappale kuitenkin on usein ollut se jos pysähtyy kuuntelemaan.
Turha mainitakaan enää soittotaidosta. Katsokaahan piruuttanne Radioheadin Live from the Basement. On kova.
Sävellys on jokseenkin tavanomainen. Radioheadilla soundit vaan tuppaavat olemaan niin outoja, että kaikki kuulostaa hypnoottiselta sirkukselta. Koittakaapa miettiä biisi pelkän akustisen kitaran voimin. Niin. On se hyvin tavallinen.
Se mistä eniten annan pisteitä ovat jouset. Nehän ovat Jonny Greenwoodin kehitelmää, ja inspiraation lähteenä on toiminut Krzysztof Penderecki. Outoa se on, mutta jousimelodiaa minä usein viheltelen.
Sanat kertovat skitsofreniasta. Ei ole iloinen aihe, mutta kappaleen tunnelmassa on päästy lähelle omaa käsitystäni tästä diagnoosista. Masentavan ahdistunut, heijastaen välillä jotain kaunista.
Ei ole ihan niin legendaarinen vielä tämä, mutta huikea kappale. Vielä loppuhuomatuksena pyydän lukijoitakin ihailemaan vuoden 1997 soundeja. Miten se voi vieläkin kuulostaa niin hyvältä?
Radiopää... Bändi josta en ole koskaan pitänyt. Väärällä tavalla alakuloista ja/tai ahdistavaa musiikkia. Johonkin surullisesti loppuvan leffan lopputeksteihin tämä biisi sopisi. Mutta en minä tätä muuten vapaaehtoisesti kuuntelisi. Nyt sitten pakon alaisena tähän pestiin jouduin.
"I´ve got the smile of a local man, who´s got the loneliest feeling"
Tämä ansaitsee tuon yhden pisteen, hieno lause.
Bassokulku on hyvä, snaresoundi samaten. Nyt muutaman kuuntelukerran jälkeen täytyy vaihtaa johonkin äkäisempään musiikkiin, tässä menee muuten hyvä päivä vielä pilalle.
"I´ve got the smile of a local man, who´s got the loneliest feeling"
Tämä ansaitsee tuon yhden pisteen, hieno lause.
Bassokulku on hyvä, snaresoundi samaten. Nyt muutaman kuuntelukerran jälkeen täytyy vaihtaa johonkin äkäisempään musiikkiin, tässä menee muuten hyvä päivä vielä pilalle.
Toomio vastaa
"Niin kauan kuin Jorin olen tuntenut, ei kuunneltava musiikki ole saanut koskaan olla iloista. Mieluummin melankolista ja vihaista. Ei tämä minusta NIIN surullista ole. Tässä surua sitä kaipaaville... Etsikää myös tarina kappaleesta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti