Rainbow - Spotlight Kid
Straight Between the Eyes – 1982 – Englanti
 |
| ©dome.fi |
| NIMI | Toomio | Jaakko |
| SOITTO/LAULU | 1 | ? |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 1 | ? |
| LYRIIKAT | 0 | ? |
| TUNNELMA/MEININKI | 1 | ? |
| LEGENDAARISUUS | 1 | ? |
| YHT | 4 | ? |
Tutustumisalbumi: Rainbow - Bent Out of Shape
Jaakko Vaismaa (Klikkaa nimeä!)
Vastaopponointi löytyy myös sporttiosastolta, treenitemmon ylläpitämiseen.
Olen rullaavien biisien ystävä, ja tätä sävellystä/sovitusta ei jalat ja kädet paikallaan oikein pysty kuuntelemaan. Rainbow on läheinen bändi itselleni, ainakin tiettyjen biisien osalta.
Pirteä on kitarasoolo, mutta ehkä kuitenkin kosketinsoolo on SE juttu, mitä uudelleen ja uudelleen hämmästelee, että mistä sielun syövereistä mies tollaset sävelet ja tuon soundin kaivoi? Soolosta takaisin säkeistöön lähtökin on loistavan mutkaton.
Toomio
Voi Rainbowtako se Jaku sieltä pisti? Bändistä tulee heti tuo yksi legendaarisuuspiste. Tämä johtuu siitä, että lukioaikana moni torstaipäivä päättyi siten, että kävelin hierojani Arton (Nauto) käsittelyyn. Arto laajensi musiikin kuunteluni 70-80-lukujen puolelle ja soitti aina jotain minulle ennenkuulumatonta. Noin kahdeksan vuotta siellä tuli hieronnassa käytyä, ja Rainbow oli bändi joka soi tavattoman usein. Varmaankin eniten heti Deep Purplen jälkeen.
Jos Jaakkoa ei sytyttänyt Slashin kitaraatio, niin ikinä ei Blackmore ole itselläni kelloja soittanut. Vähän sellaista huolimatonta soittoa. Ei kuulosta sulavalta. Taitava on varmasti, ja rakentanut monta kuolematonta riffiä, mutta silti. Ja Fenderistäkin tulee miinuspisteet. Ruma kitara. Hyi.
Tässä kuitenkin laulaa yksi tämän genren kovimpia, nimittäin Joe Lynn Turner. Pidin Diostakin, mutta jotenkin nämä Turnerin aikaiset levyt ovat aina menneet kuuntelussa ohi. Koskettimia läimii David Rosenthal. Tässä biisissä tuo kosketinsoolo on ehkä hiukan tunnelmaan istumaton, mutta se ei kiistä sitä tosiasiaa, että soittotaitoa on. Soundi on hirveä vrt. Jordan Rudess, mutta virtuositeetti kantaa kyllä.
Sävellyksenä melkoisen tavallista Rainbowta. Meininkiä silti on. Nopea riffittely ja luontevat siirtymiset osasta toiseen eivät ainakaan häiritse. Sanoituspuoli on arvattavissa heti kun biisin nimen lukee, mutta tuon aikakauden ja tämän genren kappaleilla ei minusta ole ikinä ollut kovinkaan paljon sanoituspuolelle annettavaa.
Tämä on vähän sellainen biisi, että jos tämä sattuisi tulemaan radiosta sanoisin: "Ei jumaliste, Rainbowlta joku muu biisi kuin I Surrender!".
Jos Jaakkoa ei sytyttänyt Slashin kitaraatio, niin ikinä ei Blackmore ole itselläni kelloja soittanut. Vähän sellaista huolimatonta soittoa. Ei kuulosta sulavalta. Taitava on varmasti, ja rakentanut monta kuolematonta riffiä, mutta silti. Ja Fenderistäkin tulee miinuspisteet. Ruma kitara. Hyi.
Tässä kuitenkin laulaa yksi tämän genren kovimpia, nimittäin Joe Lynn Turner. Pidin Diostakin, mutta jotenkin nämä Turnerin aikaiset levyt ovat aina menneet kuuntelussa ohi. Koskettimia läimii David Rosenthal. Tässä biisissä tuo kosketinsoolo on ehkä hiukan tunnelmaan istumaton, mutta se ei kiistä sitä tosiasiaa, että soittotaitoa on. Soundi on hirveä vrt. Jordan Rudess, mutta virtuositeetti kantaa kyllä.
Sävellyksenä melkoisen tavallista Rainbowta. Meininkiä silti on. Nopea riffittely ja luontevat siirtymiset osasta toiseen eivät ainakaan häiritse. Sanoituspuoli on arvattavissa heti kun biisin nimen lukee, mutta tuon aikakauden ja tämän genren kappaleilla ei minusta ole ikinä ollut kovinkaan paljon sanoituspuolelle annettavaa.
Tämä on vähän sellainen biisi, että jos tämä sattuisi tulemaan radiosta sanoisin: "Ei jumaliste, Rainbowlta joku muu biisi kuin I Surrender!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti