Ghost Brigade - Secrets of the Earth
Isolation Songs – 2009 – Suomi
 |
| ©nocleansinging.com |
| NIMI | Toomio | Ari |
| SOITTO/LAULU | 1 | 2 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 1 | 2 |
| LYRIIKAT | 0 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 2 |
| LEGENDAARISUUS | 0 | 1 |
| YHT | 4 | 8 |
Tutustumisalbumi: Ghost Brigade - Until Fear No Longer Defines Us
Ari Niemi (Klikkaa nimeä!)
Päätin heittää vastapallona arvioitavaksi jyväskyläläisen Ghost Brigaden Secrets of the Earth -biisin, joka löytyy vuonna 2009 julkaistulta Isolation Songs -albumilta. Marraskuuhun sopivaa tunnelmointia, mutta toimii tämä todistetusti myös pilvisenä elokuun iltapäivänä Tanssisali Lutakon pihalavalla.
Ghost Brigadella on monesti taipumuksena tasapainotella rauhallisten ja melankolisten säkeistöjen sekä raskaammin soivien kertosäkeiden välillä. Niin myös tässä. Säkeistön rytmi on simppelin hypnoottinen, ei sitä osaa oikein muuten kuvailla. Manne Ikosen laulu noudattelee muun bändin kaavaa, sillä mies laulaa säkeistöissä puhtaasti, mutta kertosäkeessä laitetaan peliin murinavaihde samalla kun bändi paisuttelee hienojen kitaramelodioiden kera.
Sävellyksenä biisi on aikas kaavamainen ja itseään toistava. Joskus tästä voisi miinustakin antaa, mutta jotakin pirun hienoa tässä yksinkertaisuudessa vain tuntuu olevan. Kokonaisuus on kliseisesti sanottuna enemmän kuin osiensa summa, sillä parhaimmillaan laulu- ja kitaramelodiat yhdessä aiheuttavat kylmiä väreitä.
Tässä biisissä tunnelma vie voiton sanoituksista, mutta kyllä ne silti asiansa ajavat. Jonkinlaista uhkaavaa lopunajan fiilistä haetaan. Etenkin lopussa on itselleni erityisen muistettava pätkä.
"see yourself standing in a crowd / red light is on and we are waiting / ready to burn down the sky / born to tear down the future"
On se vain niin, että suomi on synkistelyn luvattu maa. Ja Ghost Brigade on tätä perinnettä vaalien musiikkiaan tehnyt. Bändissä on jotain samaa kuin Amorphiksessa. Ehkä se on Ikosen ääni, joka on hyvä sekoitus Koskisen ja Joutsenen parhaista puolista. Myös biisirakenteet ovat kovin samankaltaisia.
Wiskiklubin jäsenet Reima & Anssi ovat bändiä jo muutaman vuoden fanittaneet. Itse en aivan ole saanut sen luomaa kaapua itselleni sopimaan. Melkein, muttei aivan. Luulen, että syynä on se, että tällaista musiikkia on Suomessa aika paljon.
Secrets of the Earthissa on paljon pieniä juttuja, mistä pidän. Toisto, matala perusjunnaava riffi, agressiivinen kertosäe. Kyllä tämä sanojensa vertainen on sävellyksenäkin. Maailmanloppua odotellessa.
Sanoista puuttuu kuitenkin se pieni konkretia, jota yleensä kaipaan. Se, että puhutaan tunnelmista, vertauskuvista, kuinka kaikki on menossa johonkin (yleensä huonoon) suuntaan, ei yksin riitä. Siellä pitäisi olla se naapurin isännältä irtoava pää tai saasteiden vuoksi kuivuva Jyväsjärvi. Näin sanoista saisi otteen. Tällaisenaan ne jäävät liian tefloniksi.
Legendaarisena en tätä pysty pitämään, mutta kyllä minä sen tuolta soittolistalle koppasin. Ainakin bänditreenien musavisassa saattaa tulla vastaan.
Wiskiklubin jäsenet Reima & Anssi ovat bändiä jo muutaman vuoden fanittaneet. Itse en aivan ole saanut sen luomaa kaapua itselleni sopimaan. Melkein, muttei aivan. Luulen, että syynä on se, että tällaista musiikkia on Suomessa aika paljon.
Secrets of the Earthissa on paljon pieniä juttuja, mistä pidän. Toisto, matala perusjunnaava riffi, agressiivinen kertosäe. Kyllä tämä sanojensa vertainen on sävellyksenäkin. Maailmanloppua odotellessa.
Sanoista puuttuu kuitenkin se pieni konkretia, jota yleensä kaipaan. Se, että puhutaan tunnelmista, vertauskuvista, kuinka kaikki on menossa johonkin (yleensä huonoon) suuntaan, ei yksin riitä. Siellä pitäisi olla se naapurin isännältä irtoava pää tai saasteiden vuoksi kuivuva Jyväsjärvi. Näin sanoista saisi otteen. Tällaisenaan ne jäävät liian tefloniksi.
Legendaarisena en tätä pysty pitämään, mutta kyllä minä sen tuolta soittolistalle koppasin. Ainakin bänditreenien musavisassa saattaa tulla vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti