88. Pariisin Kevät - Riviera
Meteoriitti – 2008 – Suomi
 |
| ©lehtiailosaaressa.fi |
| NIMI | Toomio | Jaku |
| SOITTO/LAULU | 1 | 1 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 1 |
| LYRIIKAT | 2 | 0 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 0 |
| YHT | 8 | 3 |
Tutustumisalbumi: Pariisin Kevät - Meteoriitti
Toomio
Marraskuun 8. vuonna 2005 ihminen muutti räntäsateessa Joensuuhun. Heti seuraavana päivänä joutui nykyinen vaimoni työvuoroon, ja minä vietin aikani kaiken muun paitsi muuttotavaroiden purkamisen parissa. Vaimoni mp3-varastosta löytyi Pariisin Kevään demobiisi Toisesta Maailmasta. Se oli jollain tasolla hauska kotikutoisuutensa takia. Bändistä ei hetkeen kuulunut mitään, ja Meteoriitti-albumin ilmestyminen oli mukava yllätys.
Pohjimmiltaan olen eniten metallimusiikin ystävä. Siksi jopa blackmetal-riffeihin taipuvainen Riviera saa sormet naputtamaan auton rattia. Tuunelalla on tuottajan korvaa ja silmää huomattavasti enemmän kuin laulajan ääntä, mutta musiikki pysyy kasassa. Hyperventiloiden laulettu tarina on sommiteltu helposti samaistuttavaksi. Riittävästi fantasiaa ja sopivasti jotain konkretiaa.
"Ei oo avoautoo , ajan talvisinkin pyörällä."
Sinänsä typerä lause, mutta se siellä päässä sitten lopulta soi.
Jaku Vaismaa (Klikkaa nimeä!)
Onneksi sain alkaa biisikojeiden purkamisen ja analysoinnin juuri tällä kappaleella. Biisin voi kylläkin koneeksi mieltää, koska se puksuttaa ja rullailee kuin vanha höyryllä toimiva soittopeli. Sovituksessa ei olekaan niin paljon liikkuvia osia, miltä ensikuulemalta tuntuu. Sikäli hyvä purettava näin alkuun.
Sävellysprosessi vaikuttaa reenijamien pohjalta syntyneeltä, mikä onkin monesti juuri oikea tapa tehdä biisejä. Tällä kertaa syyllinen riffiin saattaa olla kitaristi ja sointukulkuihin ehkä basistilla on sormensa pelissä. Kun rummutkin on saatu mukaan puksuttamaan, niin laulaja on vetäissyt kitaralaukustaan runo-aihion, ja alkanut heti suorilta suoltamaan nauhoituskelpoista melodiamateriaalia järkähtämättömällä musikaalisuudellaan.
Kolmelle kitaralle on oikeaoppisesti haettu jokaiselle eri tehtävät, joten live-esityksessä biisi jää vajaaksi jos joku kitaroista olisi pelistä pois. Mutta miksipä olisi? Bridgen soinnutuksessa on onneksi käytetty viisi sointua, jotka harvemmin ovat yhdessä. Yhden pisteen arvoinen sävellys siis.
Biisin lyriikat on haettu "ja lopulta heräsin"-osastolta, kuten tässäkin piisissä kirjaimellisesti sanotaan: "sit mä heräsin" (, tosin tuosta lauseesta ei saa levyllä selvää). Lyriikat istuu rytmiin, mutta tarinaa en löydä; "hain ja ajelutin sua, sitten sillat poltettiin ja heräsin, olit poissa". Ei yllä ykköseen saakka. Ja legendaarisuuspisteille pääseminen vaatii myös lyrikkaa, eli sopivassa (ei huonossa) nollassa myös se.
Keikkatilannetta ajatellen biisin on loistavasti saatu fiilistä nostava luonne. Biisi on odottava, nousuun menossa. Bridge antaa nostetta ja nousee... "millon lähtee... millon lähtee...". Kyseiselle bändille myös ominainen grunge-kerto. Tosin biisin yleisöä nostattava tavoite on saavutettu, että voi vetää sitten heti perään suoraan kerrosta vaikkapa Alkemisti-biisin.
Näitä elementtejä lojuu nyt levällään keittiön pöydällä. JE JE JE JEEE!! Ja muut huudot pilkottaa selkeästi pirteimmän värisenä!
Toomio vastaa
"Jaska ominaiseen tapaansa purki tämän aika osiin. Jaskalle ominaista on, että se voi syödä ihan mitä vain, kunhan purkaa sen tarpeeksi pieniin osasiin. Tuo "sit mä heräsin"-virke olis kyllä voinut tosiaan jäädä poiskin. Eihän biisi sitä jää kaipaamaan. Ei ole itse kyllä näitä sointujakaan tullut ajateltua siltä kantilta, onko ne tavallisia vai ei. Mutta muusikko on muusikko ja Jaakko on Jaakko."
87. Guns 'n Roses - Welcome to the Jungle
Appetite for Destrution - 1987 – USA
 |
| ©aceticket.com |
| NIMI | Toomio | Jaku |
| SOITTO/LAULU | 1 | 0 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 1 |
| LYRIIKAT | 2 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 0 |
| YHT | 8 | 3 |
Tutustumisalbumi: Guns 'n Roses - Appetite for Destruction
Toomio
Jaku Vaismaa (Klikkaa nimeä!)
Welcome to the Jungle kuuluu edellisen biisin tapaan myös sarjaan sporttimusikki ja alakategoriaan temmon ylläpitäminen. Olen kasarirock miehiä tietyiltä osin myös, mutta taidan tämän bändin kuuntelijaksi olla juuri hiveven liian nuori. Viehätyin jo lapsena taitavasta soittamisesta, joten Guns 'n Roses ei pääsyt pirtani läpi. Nyt tutkin tätä kappaletta uudelleen. Biisi on hivenen tuttu, mutta aika hatarasti. Eli minulta legendaarisuuspisteet jäävät valitettavasti tästä biisistä pyöreisiin lukemiin.
Sävellystyötä tehdessä on aidon rockhitin reseptit luettu. Albumin avausraita, joten ensimmäinen minuutti menee virittelyyn ja tunnelman lämmittelyyn, kunnes saadaan hurrattua Axl lavalle. Reseptiin kuuluu perinteisen oloinen rockriffi, ei erityisen nerokas (vrt. Gerhard Rihmakallo :)) mutta tarpeeksi rullaava. Hyvin lähellä yhden pisteen rajaa liikutaan, mutta ei sitä aivan ylitetä.
Videon perusteella Axl on M. Monroen luotsaamalla tiellä ja taitaa maneerit, nuoresta, 25-vuoden iästä huolimatta. Axlilla on halussa myös lavaliikunnan niksit, tyttöjen innostukseksi. Axl osaa myös laulaa, ja on soundinsa erityisen tunnistettava.Ensimmäisen soolon päälle äänitetyt ähkäisyt on hilpeä tuotannollinen ratkaisu. Axl äänityksissä: "Mää voisin vetää ton soolon päälle sellaset niinku ööö... niinku sellaset... no vaikee selittää, pistä pyöriin vaan!".
Itse en ole koskaan lämmenny Slashin kitarointiin, no tosin levytyksen aikaan hän oli vielä tuore ja nuori kitaristi. Taito on varmasti karttunut iän myötä. Positiivinen tuotannollinen yllätys oli lähes clean soundilla soitettu välike. Ja loistava rockhitti-idea on sekin, että soolo lähtee pienen terssin alempaa kuin biisin perussävellaji. Soolon jälkeen jälleen erilaisella, laskevalla sointukuviolla saadaan lämmitettyä yleisö uudelleen, ja tyylikkäällä muutaman siirron nostolla päästään takaisin perussäveleen ja viimeiseen finaaliin. Yleisön kirkuhuuto on taattu. Lopun kruunaa vielä tyyliin sopivat lopetusiskut. Ja viimeiseksi "pallea pyörän ajotankoon täydestävauhdista"-ähkäisy. Kuuluu rock-hittiin sekin. Eli sävellyksestä ja sovituksesta, sekä tunnelmasta pisteen arvoinen suoritus.
Lyriikoiden merkityksen selkeyttämiseksi oli pakko googlettaa asiaa. Ensi lukemalta luulin tämän "viidakon" sijaitsevat julkkis-ja viihdemaailmassa tai sotatantereella, mutta LA:n alamaailmaan taidetaan viitata. Oikeaoppista rock-hitti lyriikkaa. Lisäksi lyriikka rullaa ja istuu biisiin. Siitä piste.
Toomio vastaa
"Ai ei tipu Jaakolle? Täh? Ei ole kuullut Appetite for Destructionia? Täh? Joululahja Jaakolle on siis päätetty... Olisin luullut. Ei tätäkään ole ihan näin tarkkaan teorian pohjalta tullut katseltua. Sitä en kyllä ymmärrä, että Jaakko on liian nuori tälle. Mikäs minä sitten olen? "
Tutustumisalbumi: Once - Soundtrack
Axl. Ehkä eniten rock kaikista hahmoista. Todellakin se jätkä, josta äidit ei uskalla edes mainita. Ei mikään kultakurkku, mutta se tästä kovan tekeekin. Kuka tuolla äänellä vie itsensä maailman kovimmaksi rokkariksi, ansaitsee paikan siellä kyllä.
Slash. Ehkä eniten hieno hattu kaikista. Ei minkään maailman virtuoosi, mutta Les Paul ja kitaraa rakasteleva soittotyyli. Jos jo miehen varjo on tunnistettava, onko mikään väärin?
Soittotaito on riittävää. Ei se tässä ole itsetarkoitus. Ja varmaan olisi 90-luvun puolivälissä ollut aika kovakin. Sävellys on rock-sävellys, mutta sulava sellainen. Riittävät koukut, mutta riittävän matalalla teknisellä tasolla, että voi aika tuubassakin ne läpi soittaa.
Sanat ovat tavallaan nerokkaat. Onko siinä jengisota-kannanottoa, viihdemaailman kiroja vai mitä, mutta uskon, että suurin osa tarkemmin kuuntelematta yhdistää sen sängyssä heilumiseen. Ja sehän toimii rokissa aina.
Meininkiä tästä ei puutu. Monelle on varmaan ensin tullut video, sitten biisi. Mulle on aikoinaan käynyt toisinpäin. Video on silti legendaarinen. Axl on tässä karpannut itsensä aika laihaan kuosiin. Kilttiäkään ei vielä ole, mutta menoa on.
Atsoa lainaten: "Jos debyyttialbumin eka biisi on tällainen, ja koko levy jatkaa samaa linjaa niin..." Onhan se kova. Rokkia ja rytinää.
Slash. Ehkä eniten hieno hattu kaikista. Ei minkään maailman virtuoosi, mutta Les Paul ja kitaraa rakasteleva soittotyyli. Jos jo miehen varjo on tunnistettava, onko mikään väärin?
Soittotaito on riittävää. Ei se tässä ole itsetarkoitus. Ja varmaan olisi 90-luvun puolivälissä ollut aika kovakin. Sävellys on rock-sävellys, mutta sulava sellainen. Riittävät koukut, mutta riittävän matalalla teknisellä tasolla, että voi aika tuubassakin ne läpi soittaa.
Sanat ovat tavallaan nerokkaat. Onko siinä jengisota-kannanottoa, viihdemaailman kiroja vai mitä, mutta uskon, että suurin osa tarkemmin kuuntelematta yhdistää sen sängyssä heilumiseen. Ja sehän toimii rokissa aina.
Meininkiä tästä ei puutu. Monelle on varmaan ensin tullut video, sitten biisi. Mulle on aikoinaan käynyt toisinpäin. Video on silti legendaarinen. Axl on tässä karpannut itsensä aika laihaan kuosiin. Kilttiäkään ei vielä ole, mutta menoa on.
Atsoa lainaten: "Jos debyyttialbumin eka biisi on tällainen, ja koko levy jatkaa samaa linjaa niin..." Onhan se kova. Rokkia ja rytinää.
Jaku Vaismaa (Klikkaa nimeä!)
Welcome to the Jungle kuuluu edellisen biisin tapaan myös sarjaan sporttimusikki ja alakategoriaan temmon ylläpitäminen. Olen kasarirock miehiä tietyiltä osin myös, mutta taidan tämän bändin kuuntelijaksi olla juuri hiveven liian nuori. Viehätyin jo lapsena taitavasta soittamisesta, joten Guns 'n Roses ei pääsyt pirtani läpi. Nyt tutkin tätä kappaletta uudelleen. Biisi on hivenen tuttu, mutta aika hatarasti. Eli minulta legendaarisuuspisteet jäävät valitettavasti tästä biisistä pyöreisiin lukemiin.
Sävellystyötä tehdessä on aidon rockhitin reseptit luettu. Albumin avausraita, joten ensimmäinen minuutti menee virittelyyn ja tunnelman lämmittelyyn, kunnes saadaan hurrattua Axl lavalle. Reseptiin kuuluu perinteisen oloinen rockriffi, ei erityisen nerokas (vrt. Gerhard Rihmakallo :)) mutta tarpeeksi rullaava. Hyvin lähellä yhden pisteen rajaa liikutaan, mutta ei sitä aivan ylitetä.
Videon perusteella Axl on M. Monroen luotsaamalla tiellä ja taitaa maneerit, nuoresta, 25-vuoden iästä huolimatta. Axlilla on halussa myös lavaliikunnan niksit, tyttöjen innostukseksi. Axl osaa myös laulaa, ja on soundinsa erityisen tunnistettava.Ensimmäisen soolon päälle äänitetyt ähkäisyt on hilpeä tuotannollinen ratkaisu. Axl äänityksissä: "Mää voisin vetää ton soolon päälle sellaset niinku ööö... niinku sellaset... no vaikee selittää, pistä pyöriin vaan!".
Itse en ole koskaan lämmenny Slashin kitarointiin, no tosin levytyksen aikaan hän oli vielä tuore ja nuori kitaristi. Taito on varmasti karttunut iän myötä. Positiivinen tuotannollinen yllätys oli lähes clean soundilla soitettu välike. Ja loistava rockhitti-idea on sekin, että soolo lähtee pienen terssin alempaa kuin biisin perussävellaji. Soolon jälkeen jälleen erilaisella, laskevalla sointukuviolla saadaan lämmitettyä yleisö uudelleen, ja tyylikkäällä muutaman siirron nostolla päästään takaisin perussäveleen ja viimeiseen finaaliin. Yleisön kirkuhuuto on taattu. Lopun kruunaa vielä tyyliin sopivat lopetusiskut. Ja viimeiseksi "pallea pyörän ajotankoon täydestävauhdista"-ähkäisy. Kuuluu rock-hittiin sekin. Eli sävellyksestä ja sovituksesta, sekä tunnelmasta pisteen arvoinen suoritus.
Lyriikoiden merkityksen selkeyttämiseksi oli pakko googlettaa asiaa. Ensi lukemalta luulin tämän "viidakon" sijaitsevat julkkis-ja viihdemaailmassa tai sotatantereella, mutta LA:n alamaailmaan taidetaan viitata. Oikeaoppista rock-hitti lyriikkaa. Lisäksi lyriikka rullaa ja istuu biisiin. Siitä piste.
Toomio vastaa
"Ai ei tipu Jaakolle? Täh? Ei ole kuullut Appetite for Destructionia? Täh? Joululahja Jaakolle on siis päätetty... Olisin luullut. Ei tätäkään ole ihan näin tarkkaan teorian pohjalta tullut katseltua. Sitä en kyllä ymmärrä, että Jaakko on liian nuori tälle. Mikäs minä sitten olen? "
86. Glen Hansard & Markéta Irglová - When Your Minds Made Up
Once (Soundtrack) - 2007 - Irlanti
 |
| ©allmusic.com |
| NIMI | Toomio | Jaku |
| SOITTO/LAULU | 2 | 1 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 0 |
| LYRIIKAT | 1 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 0 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 0 |
| YHT | 8 | 2 |
Tutustumisalbumi: Once - Soundtrack
Toomio
Ennen tytön syntymää tuli joskus katsottua elokuvia. Ihan vuokrattuna jopa. Vaimon vuoro valita, tuloksena rakkaustarina musiikin tahdissa. Elokuva oli paljon kehuja kerännyt Once.
Perusskeptisenä en aivan äärettömän paljoa odottanut. Pitkän lenkin päälle oli elokuva hyvää rauhoittumista. Kävi kuitenkin niin, että tykkäsin elokuvasta. Ja siinä soivat biisit olivat hyviä.
Hansardin ääni vie kappaletta eteenpäin. Sävellys on tavattoman tavallinen, mutta jokin siinä lukittuu oikein. Laulussa on aitoa tunnetta, ja ääni kuulostaa siltä, miltä mies näyttää.
Sanoitus on jopa tylsä. Mutta laulusta voi helposti uskoa että sanat on kirjoitettu tosissaan sydänsurujen syövereissä.
Kappaleessa kaikuvat kiinnipaiskatut ovet, piippamaton känny ja kitaran kielten kovettamat sormenpäät.
Perusskeptisenä en aivan äärettömän paljoa odottanut. Pitkän lenkin päälle oli elokuva hyvää rauhoittumista. Kävi kuitenkin niin, että tykkäsin elokuvasta. Ja siinä soivat biisit olivat hyviä.
Hansardin ääni vie kappaletta eteenpäin. Sävellys on tavattoman tavallinen, mutta jokin siinä lukittuu oikein. Laulussa on aitoa tunnetta, ja ääni kuulostaa siltä, miltä mies näyttää.
Sanoitus on jopa tylsä. Mutta laulusta voi helposti uskoa että sanat on kirjoitettu tosissaan sydänsurujen syövereissä.
Kappaleessa kaikuvat kiinnipaiskatut ovet, piippamaton känny ja kitaran kielten kovettamat sormenpäät.
Jaku Vaismaa (Klikkaa nimeä!)
Nyt mennäänkin aivan eri tyylilajiin kuin edellä. Tämä on osastossa reenin jälkeinen rentoutuminen, siis jos levyversiota kuuntelee. Youtubessa on rummut mukana, mutta levyllä ei. Eli tämä biisi joko kaatuu tai pysyy pystyssä riippuen lyriikoista, eli sävellys edellä ei tällä kertaa ole menty.
Sovituksesta ei löydy kylmiä väreitä nostattavia elementtejä. Ainoa, mikä tässä sykähdytti oli laulajan intohimo ja itsestään antaminen. Sillä tavoin sitä pitää. Tiedän yhden sapsulaisen kitaristin (myös yksi raapustajista), jolla usein akustisissa sävellyksissään ja äänityksiensä laulutulkinnoissa on mukana hyvin samankaltaista tunteen paloa, ronskia voimaa ja antautumista. Lyriikat ylittää ykkösen rajan, joten pisteet ovat nämä.
Sovituksesta ei löydy kylmiä väreitä nostattavia elementtejä. Ainoa, mikä tässä sykähdytti oli laulajan intohimo ja itsestään antaminen. Sillä tavoin sitä pitää. Tiedän yhden sapsulaisen kitaristin (myös yksi raapustajista), jolla usein akustisissa sävellyksissään ja äänityksiensä laulutulkinnoissa on mukana hyvin samankaltaista tunteen paloa, ronskia voimaa ja antautumista. Lyriikat ylittää ykkösen rajan, joten pisteet ovat nämä.
Toomio vastaa
"Tästäkin olisin luullut, että Jaakko olisi tykännyt. Niin sitä luulis monenlaista. Ei tässä oikeastaan olekaan paljon mitään kerrottavaa. Tämä vain toimii hyvin, ehkä paremmin elokuvan tarinan kanssa. Ei tämä ehkä yksinäisenä biisinä mikään kuolematon ole."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti