Lamb of God - King Me
Resolution – 2012 – USA
 |
| ©exclaim.ca |
| NIMI | Toomio | Vesku |
| SOITTO/LAULU | 1 | 2 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 1 | 2 |
| LYRIIKAT | 1 | 2 |
| TUNNELMA/MEININKI | 0 | 2 |
| LEGENDAARISUUS | 0 | 0 |
| YHT | 3 | 8 |
Tutustumisalbumi: Lamb of God - Sacrament
Vesa-Matti Teppo (Klikkaa nimeä!)
Tässä on tullut viime aikoina pyöritettyä kohtuullisen paljon Lamb of Godia, joten pistetääs vastapallona viimeisimmän levyn päätösraita King Me. Lämpenin aika hitaasti ko. yhtyeelle, mutta kun sai juonen päästä kiinni, on ollut menoa. Viimeisin levy (Resolution) palasi taas takaisin "omalle tasolleen" hieman heikomman julkaisun (Wrath) jälkeen.
King Me on hieman poikkeava biisi muusta LoG-tuotannosta: alkaa hitaasti, mukana on syntikkaa ja muutenkin on yritetty tehdä eeppisempää kokonaisuutta, siinä mielestäni varsin hyvin onnistuen. Toki sieltä perinteistä LoG-meininkiä löytyy mukana, jossa rummut ovat pinnassa, ehkä joidenkin mielestä turhankin hallitsevassa osassa ja erikoiset kitarakikkailut rytmeineen maustamassa perusmättöriffiosuuksia. LoG-tuotanto käyttää myös hyvin koko äänialueen hyväkseen ja biisistä löytyy ääniä kuuloalueen alarajalta ylärekisteriin asti. Randy Blythen vokaalit toimivat kokonaisuudessa erinomaisesti ja sanoissakin on tulkittavissa hyvin biisin tunnelmaan sopivaa mielen sekamelskan jaakobinpainia.
Kokonaisuutena erittäin tarttuva ja laadukkaasti (omaan makuun) toteutettu teos, kuten koko levy. Legendaarisuuspisteet jäävät kuitenkin nollaan, koska mitään erityistä asemaa biisillä ei ole, ainakaan vielä.
Toomio
Vastapallo olikin tällä kertaa lumen sijasta metallia. Lamb of God on niitä bändejä, jotka ovat olleet koko olemassaolonsa ajan "pitäisi varmaan tutustua"-listalla.
Kun lähtökohta oli tuo, sitä odotti jotain menoltaan melko terätöntä. Örinälaulu yhdistettynä kohtuullisen tavanomaiseen sahaukseen ei tahdo kohdallani kestää kulutusta. Se kuuluu puhki, jonka jälkeen sisällön jämätkin valuvat pois.
King Me kuulostaa kuitenkin erilaiselta kuin odotin. Siinä on tasamaata, mutta myös laaksoja. Laulajan soundi vain on liian yksitotista. Örinässäkin voi olla sielua, mutta tässä se on myyty jollekin. Koskettimet tuovat jotain lisää. Hiukan ollaan kuitenkin pelkissä korkeissa sävelissä, joka tuo mieleen Dark Tranquilityn. Syvää ja mätää. Soittoteknisesti ykköstä. Sävellyksestä myös.
Lyriikka on jonkinlaista skitsofreniaa ja valinnanvaikeutta. Minä löydän tästä myös moraalikäsityksen taistelua suurta ja voittamatonta biologista viettiä vastaan. Ilahduttavan syvämieliset sanat tähän genreen. Yksi piste.
Tunnelma ja meininkiä vain ei ole riittävästi. On metalli kromattu niin, ettei otetta saa. Jotain erkkaa tämä päälleen kaipaisi, muuten tästä ei jää mitään käteen. Genrepuussa tämä majailee ilmeisesti groove-metallin oksalla. Mutta silti tästä groove puuttuu. Ei elä niin millään.
Legendaarisuutta on juuri sen verran, että en ole kuunnellut vaikka bändi on kauan ollutkin olemassa. Sillä ei pisteitä heru. Sinnepäin, muttei sinne asti.
Kun lähtökohta oli tuo, sitä odotti jotain menoltaan melko terätöntä. Örinälaulu yhdistettynä kohtuullisen tavanomaiseen sahaukseen ei tahdo kohdallani kestää kulutusta. Se kuuluu puhki, jonka jälkeen sisällön jämätkin valuvat pois.
King Me kuulostaa kuitenkin erilaiselta kuin odotin. Siinä on tasamaata, mutta myös laaksoja. Laulajan soundi vain on liian yksitotista. Örinässäkin voi olla sielua, mutta tässä se on myyty jollekin. Koskettimet tuovat jotain lisää. Hiukan ollaan kuitenkin pelkissä korkeissa sävelissä, joka tuo mieleen Dark Tranquilityn. Syvää ja mätää. Soittoteknisesti ykköstä. Sävellyksestä myös.
Lyriikka on jonkinlaista skitsofreniaa ja valinnanvaikeutta. Minä löydän tästä myös moraalikäsityksen taistelua suurta ja voittamatonta biologista viettiä vastaan. Ilahduttavan syvämieliset sanat tähän genreen. Yksi piste.
Tunnelma ja meininkiä vain ei ole riittävästi. On metalli kromattu niin, ettei otetta saa. Jotain erkkaa tämä päälleen kaipaisi, muuten tästä ei jää mitään käteen. Genrepuussa tämä majailee ilmeisesti groove-metallin oksalla. Mutta silti tästä groove puuttuu. Ei elä niin millään.
Legendaarisuutta on juuri sen verran, että en ole kuunnellut vaikka bändi on kauan ollutkin olemassa. Sillä ei pisteitä heru. Sinnepäin, muttei sinne asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti