tiistai 15. lokakuuta 2013

Vastapallot - Sami Pyylampi/Sade-Smooth Operator

Sade – Smooth Operator
             Diamond Life – 1984 – Iso-Britannia



NIMIToomioSami
SOITTO/LAULU12
SÄVELLYS/SOVITUS11
LYRIIKAT01
TUNNELMA/MEININKI11
LEGENDAARISUUS10
YHT45

Tutustumisalbumi: Sade - Soldier of Love




Sami Pyylampi (Klikkaa nimeä!)

Hah, vetäsinpä sellasen biisin opponoitavaksi, että varmasti iski yllättäen vasempaan pohkeeseen. Muistan omilta lapsuusvuosiltani Tomin inhonneen Smooth Operatoria suunnattomasti. 

Smooth Operator on nasta radiobiisi; mielenkiintoinen melodia ja helposti nieleskeltävää soitantaa. Sade tekee edelleen kelpo musiikkia. Suosittelen perehtymään Soldier of Love –levyyn vuodelta 2010.



Toomio

On täysin Samille tyypillistä yrittää heittää vastapallobiisiksi biisi, josta en pidä. Yritys epäonnistuu osittain. Vuodet ovat tehneet tehtävänsä, eikä tämä enää NIIN pahalta kuulosta. Ehkä suurin inho aikanaan tuli siitä, että tämä soi silloisella Radio Novalla ihan yhtenään. Tässä kappaleessa täyttyy myös ne kasarikauden elementit, joista en pidä: Pehmeä-ääninen naislaulaja, tasainen, liian keskitempoinen sävellys ja ihan liian pitkät fonisoolot.

Pari sekuntia riittää, että voi todeta bändin ja solistin olevan ammatilaisia. Soundit ovat varmaankin sille kaudelle huippuluokkaa. Sävellys on toki toimiva, mutta tylsä. On talvi-ilta, isä ajaa autoa ja itse olet horroksen reunamilla takapenkillä, saamatta nukkumiseen riittävän hyvää asentoa. Sinne tämä itselläni lokeroituu.

Tässä ei vain ole sellaista nostetta. Eikä riittävän särmää peruslinjaa, että se kantaisi junnaavana koko kappaleen. Tylsä musiikki saa kurkkuni kuivamaan. Se ei tarkoita sitä, että ryyppäämään pitäisi ruveta. On vain olo, että jos kohta ei tapahdu jotain alan huutamaan. Näin on ollut pienestä pennusta asti.

Sanoituskin on ihan ok, mutta silti liian tavallinen. Onhan se vuonna -84 voinut nigerialaisen laulamana olla jopa rohkea, mutta minun ikäluokalle tämä on liian pliisua. Nykyteineille luultavasti naurettavan vaaleanpunaista. Pretty Woman-lässynlässyä. Ei pysty, ei kykene.

Video on kertovaa ja ennalta-arvattavaa tarinointia. Montako lie videota on biiseistä, jossa kappaleen esittävä bändi on keikalla tarinan tapahtumakenttänä toimivan ravintolan lavalla?

Ei tässä meininkiä ole. Sitä tästä nimenomaan puuttuu. Tunnelma on. Tylsä. Ei se ole biisin vika. Olen vain elänyt tämän kappaleen aikana niitä odottavia tylsistymisen aikoja. Legendaarisuudesta piste. Eiköhän tämä sen verran ole mainetta maailmallakin niittänyt. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti