43. Stam1na - Merestä Maalle
Uudet Kymmenen Käskyä – 2006 – Suomi
 |
| ©soundi.fi |
| NIMI | Toomio | Joni |
| SOITTO/LAULU | 2 | 2 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 2 |
| LYRIIKAT | 2 | 2 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 2 |
| YHT | 9 | 9 |
Tutustumisalbumi: Stam1na - Uudet Kymmenen Käskyä
Toomio
Keuhkojen lisäksi sydäntä lähellä on ollut aina myös vähän nyrjähtäneet metalliriffit. Staminan Merestä Maalle on juuri tätä kastia.
Uudet Kymmenen Käskyä oli soitannollisesti isku oikeaan hermoon. Devin oli juuri kovinta maan päällä, kunnes tulee joku ja tekee sen täysin oikeaan aikaan suomeksi. Staminan lyriikat ovat samasta puusta, paljon asiaa huonolla huumorilla väritettynä.
Merestä Maalle riffi on aivan mahtava. Siinä on todella soutamisen meininkiä. Kertosäe hiipii kahlehtimaan itsensä kuulomuistiin, ja sitä sitten hoilataankin loppupäivä.
Evoluution kanssa tässä tarinassa mielestäni pelataan. Liekö samalla diskurssia Raamattuun viitaten kymmenestä käskystä ja uskonnosta. Maybe. Hyrdeä pidetään varmaan älykkönä, mutta kyllähän noita voi mystisiä kuka vaan kirjoitella. Nerokasta on sanojen istuminen biisin meininkiin, joka kyllä on kohdillaan.
Tämä on hieno esimerkki suomalaisesta sävellystyöstä. Mainio soittaminen, hyvän sävellyksen ja mieleenpainuvan kertosäkeen kanssa luo maukkaan kiisselin. Hyvä on.
Joni Onnela (Klikkaa nimeä!)
Vierailu lähteekin melkoisen legendaarisista tunnelmista liikkeelle. Stam1naan bändinä tutustuin alun perin löytämällä sen Mikseristä ystäväni suosittelemana. Kuumana mopokesänä 2005 bändin veto Lapuan Välipuistorockin pikkulavalla oli viimeinen töytäisy itselle bändin bandwagoniin.
Itselle ovat aina maistuneet erittäin hyvin Stam1nan siistit soundit, ja pilke silmäkulmassa tehdyt sovitukset ovat olleet jotain varsin erikoista Suomessa. Stam1na osaa olla yhtä aikaa vakava ja totaalisen hauska, ja vieläpä suomeksi!
Valitettavasti tällekin bändille tuntuu käyvän Metallica:t ja Viimeisen Atlantiksen jälkeen tulleet levyt ovat olleet kuuntelu yrityksistä huolimatta kuraa. Toivotaan että bändi ravistelee itsensä hereille ja tekee samanlaisen nousun tuhkista kuin muuan Black Sabbath 13-levyllään, tosin toivottavasti 20v aikaisemmin…
Itse biisi löytyy yhdeltä suosikkilevyistäni. Lukio aikoina pyöri UKK erittäinkin ahkeraan levylautasella. Oikeastaan koko levyn julkaisuvuosi oli omistettu kolmelle levylle: Mokoman Kuoleman Laulukunnaat, Toolin 10,000 Days ja otsikon levy. Rakenne on mielenkiintoinen ja kantaa läpi koko biisin. Rytmitys salaa muistuttaa jopa Meshuggah-tyylistä louhimista, tosin hieman naisellisella kosketuksella maustettuna verrattuna esikuvaansa. Vaikka biisi on itselle hyvinkin legendaarinen ja tuo paljon muistoja ei se tunnelmaltaan ole levyn kärkipäätä, mutta muilta osin yksi mielenkiintoisimmista levyllä.
Toomio vastaa
"Tässä ollaan kyllä samaa mieltä Jonin kanssa, että Stam1na on menossa alaspäin. Valitettavasti minä olen sitä mieltä, ettei tämän UKK:n jälkeen ole tullut mitään kokonaisuudessaan kovaa levyä. Hyviä pätkiä sisältäviä yritelmiä vain. Jännä nähdä, mihin Stam1nan levyt kipuavat tulevalla TOP100-albumit listalla."
Tutustumisalbumi: Anathema - A Fine Day To Exit
Keuhkojen lisäksi sydäntä lähellä on ollut aina myös vähän nyrjähtäneet metalliriffit. Staminan Merestä Maalle on juuri tätä kastia.
Uudet Kymmenen Käskyä oli soitannollisesti isku oikeaan hermoon. Devin oli juuri kovinta maan päällä, kunnes tulee joku ja tekee sen täysin oikeaan aikaan suomeksi. Staminan lyriikat ovat samasta puusta, paljon asiaa huonolla huumorilla väritettynä.
Merestä Maalle riffi on aivan mahtava. Siinä on todella soutamisen meininkiä. Kertosäe hiipii kahlehtimaan itsensä kuulomuistiin, ja sitä sitten hoilataankin loppupäivä.
Evoluution kanssa tässä tarinassa mielestäni pelataan. Liekö samalla diskurssia Raamattuun viitaten kymmenestä käskystä ja uskonnosta. Maybe. Hyrdeä pidetään varmaan älykkönä, mutta kyllähän noita voi mystisiä kuka vaan kirjoitella. Nerokasta on sanojen istuminen biisin meininkiin, joka kyllä on kohdillaan.
Tämä on hieno esimerkki suomalaisesta sävellystyöstä. Mainio soittaminen, hyvän sävellyksen ja mieleenpainuvan kertosäkeen kanssa luo maukkaan kiisselin. Hyvä on.
Joni Onnela (Klikkaa nimeä!)
Vierailu lähteekin melkoisen legendaarisista tunnelmista liikkeelle. Stam1naan bändinä tutustuin alun perin löytämällä sen Mikseristä ystäväni suosittelemana. Kuumana mopokesänä 2005 bändin veto Lapuan Välipuistorockin pikkulavalla oli viimeinen töytäisy itselle bändin bandwagoniin.
Itselle ovat aina maistuneet erittäin hyvin Stam1nan siistit soundit, ja pilke silmäkulmassa tehdyt sovitukset ovat olleet jotain varsin erikoista Suomessa. Stam1na osaa olla yhtä aikaa vakava ja totaalisen hauska, ja vieläpä suomeksi!
Valitettavasti tällekin bändille tuntuu käyvän Metallica:t ja Viimeisen Atlantiksen jälkeen tulleet levyt ovat olleet kuuntelu yrityksistä huolimatta kuraa. Toivotaan että bändi ravistelee itsensä hereille ja tekee samanlaisen nousun tuhkista kuin muuan Black Sabbath 13-levyllään, tosin toivottavasti 20v aikaisemmin…
Itse biisi löytyy yhdeltä suosikkilevyistäni. Lukio aikoina pyöri UKK erittäinkin ahkeraan levylautasella. Oikeastaan koko levyn julkaisuvuosi oli omistettu kolmelle levylle: Mokoman Kuoleman Laulukunnaat, Toolin 10,000 Days ja otsikon levy. Rakenne on mielenkiintoinen ja kantaa läpi koko biisin. Rytmitys salaa muistuttaa jopa Meshuggah-tyylistä louhimista, tosin hieman naisellisella kosketuksella maustettuna verrattuna esikuvaansa. Vaikka biisi on itselle hyvinkin legendaarinen ja tuo paljon muistoja ei se tunnelmaltaan ole levyn kärkipäätä, mutta muilta osin yksi mielenkiintoisimmista levyllä.
"Tässä ollaan kyllä samaa mieltä Jonin kanssa, että Stam1na on menossa alaspäin. Valitettavasti minä olen sitä mieltä, ettei tämän UKK:n jälkeen ole tullut mitään kokonaisuudessaan kovaa levyä. Hyviä pätkiä sisältäviä yritelmiä vain. Jännä nähdä, mihin Stam1nan levyt kipuavat tulevalla TOP100-albumit listalla."
42. Anathema - Panic
A Fine Day to Exit - 2001 – Iso-Britannia
 |
| ©rockaxis.com |
| NIMI | Toomio | Joni |
| SOITTO/LAULU | 2 | 1 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 1 |
| LYRIIKAT | 2 | 2 |
| TUNNELMA/MEININKI | 1 | 2 |
| LEGENDAARISUUS | 2 | 2 |
| YHT | 9 | 9 |
Tutustumisalbumi: Anathema - A Fine Day To Exit
Toomio
Joni Onnela (Klikkaa nimeä!)
Vähintäänkin yhtä legendaarinen on myös biisi nr. 2. Alun perin Anatheman maailmaan vahingossa johdatti Sami. Muistaakseni lainasin jotain levyä joka sisälsi ohjelmien/pelien imageja, ja siinä ohessa oli sitten joitain levyjä aitoina kopioina mp3-muodossa. Sieltä otin haltuuni Judgement-levyn ja sehän oli rakkautta ensisilmäyksellä. Erinomaisen hieno bändi, jonka kyky luoda järisyttäviä biisejä simppeleinkin keinoin on kyllä uskomaton. Tunnelman luojana bändi on aivan omaa luokkaansa. Samalta levyltä tarttui myös haaviin eräs toinenkin hieno bändi nimeltään Riverside. Kiitoksia Samille näistä aarteista!
Itse biisi on levyltä, joka on kokonaisuutena ehkäpä oma suosikkini yhtyeen tuotannosta. Levy sisältää molempia ääripäitä: On vauhtia, hidasta, toivoa, epätoivoa jne. Biisi ei varsinaisesti ole oma suosikkini yksittäisenä kappaleena, mutta levyä läpi kuunnellessa sopii sinne väliin aivan erinomaisesti.
Rakenteeltaan erittäin simppeli, eikä se mitään älyttömiä hienouksia sisällä, silti toimii hienosti. Vaikka annoin kaksi ykköstä biisille ei se tarkoita että yhtye ei osaisi soittaa, mutta tämä biisi ei ole ikinä toiminut sillä tavalla itselle. Toisen kappaleen kohdalla samalta levyltä olisi ollut täydet 10.
PS. Sami palautan vielä joku päivää sen Anatheman DVD:n.
Toomio vastaa
"Tiedän tuon CD:n, mikä Samilta tuli. Sieltä minä itsekin nämä nappasin. Myös Riverside on kuuntelussa edelleen. Bändihän muuten tulee Ilosaarirockiin tänä vuonna."
Tutustumisalbumi: Porcupine Tree - In Absentia
Toomio
"Se on muuten jännä kuinka armeija-ajan automatkojen musiikki jää niin kovin tärkeäksi ainakin reiluun kolmenkymmenen vuoden ikään asti. Enemmästä en vielä tiedä. Toisaalta armeija-aika lienee suomalaiselle miehelle tai naiselle se aika, joka muistetaan melko tarkasti koko eliniän."
Niinpäs niin. Ensimmäinen bändinä soittamamme cover-biisi. Siitä lähtien se on ollut kovin tärkeä kappale muutenkin todella kovalla A Fine Day to Exit-levyllä.
Anatheman taito tehdä tarttuvia, synkkiä ja melankolisia kappaleita on uskomaton. Siinä on sellaista brittien Eppu Normaali-meininkiä. Ilman huumoria tosin.
Eihän tässä soittotaidolla kikkailla, mutta hienous löytyykin sävellyksestä ja sen välittämästä tunnelmasta, jossa se ilman kuvittelun tarvetta luo mielikuvan paniikista vaikkapa Stockmannin Hulluilla Päivillä.
Lyriikkapuoli on aivan täyttä kaaosta, mutta ei missään nimessä päälleliimatulla tavalla. Lauseita on varmasti mietitty ja soviteltu. Yksi lyyrillisistä suosikeistani on "...windowcleaner keep on spying...", joka kyllä kuvaa hyvin vainoharhaisen ihmisen ajatusmaailmaa.
Kuten koko albumin, on myös tämän kappaleen tunnelma intensiivinen. Eikä legendaarisuudesta puutu tippaakaan.
Anatheman taito tehdä tarttuvia, synkkiä ja melankolisia kappaleita on uskomaton. Siinä on sellaista brittien Eppu Normaali-meininkiä. Ilman huumoria tosin.
Eihän tässä soittotaidolla kikkailla, mutta hienous löytyykin sävellyksestä ja sen välittämästä tunnelmasta, jossa se ilman kuvittelun tarvetta luo mielikuvan paniikista vaikkapa Stockmannin Hulluilla Päivillä.
Lyriikkapuoli on aivan täyttä kaaosta, mutta ei missään nimessä päälleliimatulla tavalla. Lauseita on varmasti mietitty ja soviteltu. Yksi lyyrillisistä suosikeistani on "...windowcleaner keep on spying...", joka kyllä kuvaa hyvin vainoharhaisen ihmisen ajatusmaailmaa.
Kuten koko albumin, on myös tämän kappaleen tunnelma intensiivinen. Eikä legendaarisuudesta puutu tippaakaan.
Joni Onnela (Klikkaa nimeä!)
Vähintäänkin yhtä legendaarinen on myös biisi nr. 2. Alun perin Anatheman maailmaan vahingossa johdatti Sami. Muistaakseni lainasin jotain levyä joka sisälsi ohjelmien/pelien imageja, ja siinä ohessa oli sitten joitain levyjä aitoina kopioina mp3-muodossa. Sieltä otin haltuuni Judgement-levyn ja sehän oli rakkautta ensisilmäyksellä. Erinomaisen hieno bändi, jonka kyky luoda järisyttäviä biisejä simppeleinkin keinoin on kyllä uskomaton. Tunnelman luojana bändi on aivan omaa luokkaansa. Samalta levyltä tarttui myös haaviin eräs toinenkin hieno bändi nimeltään Riverside. Kiitoksia Samille näistä aarteista!
Itse biisi on levyltä, joka on kokonaisuutena ehkäpä oma suosikkini yhtyeen tuotannosta. Levy sisältää molempia ääripäitä: On vauhtia, hidasta, toivoa, epätoivoa jne. Biisi ei varsinaisesti ole oma suosikkini yksittäisenä kappaleena, mutta levyä läpi kuunnellessa sopii sinne väliin aivan erinomaisesti.
Rakenteeltaan erittäin simppeli, eikä se mitään älyttömiä hienouksia sisällä, silti toimii hienosti. Vaikka annoin kaksi ykköstä biisille ei se tarkoita että yhtye ei osaisi soittaa, mutta tämä biisi ei ole ikinä toiminut sillä tavalla itselle. Toisen kappaleen kohdalla samalta levyltä olisi ollut täydet 10.
PS. Sami palautan vielä joku päivää sen Anatheman DVD:n.
"Tiedän tuon CD:n, mikä Samilta tuli. Sieltä minä itsekin nämä nappasin. Myös Riverside on kuuntelussa edelleen. Bändihän muuten tulee Ilosaarirockiin tänä vuonna."
41. Porcupine Tree - The Creator has a Mastertape
In Absentia - 2002 - Iso-Britannia
 |
| ©metalmusicarchives.com |
| NIMI | Toomio | Joni |
| SOITTO/LAULU | 2 | 2 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 2 |
| LYRIIKAT | 2 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 1 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 2 | 1 |
| YHT | 9 | 7 |
Tutustumisalbumi: Porcupine Tree - In Absentia
Toomio
Alkujaan kappale oli In Absentia-levyn vitsi. Onhan se saattanut olla myös bändin tarkoitus.
Biisi lähtee liikkeelle melkoisen kahjolla bassolinjalla. Sehän vie kuin polkupyörä, jonka takavanne ei ole enää täysin pyöreä. Kappale on ehkä myös suunnattu progenörteille. Sellainen "osataan me muuten soittaakin"-kuittaus faneille.
Sävellys on sekava kyllä, mutta efektejä ja koukkuja on keksitty miljoona, ja ne vielä sopivat kappaleeseen. Oma suosikkini on seinään loppuva pimpelipom kappaleen ensimmäisen kertosäkeen jälkeen.
Sanat saattavat kertoa houreisesta unesta, mutta minä miellän kappaleen nimen aina Jumalaan. "Luojalla on master-nauha, mutta ukko unohti sen taksiin." Ihan hemmetin hyvä lause. Voi olla, että se on lähtenyt jostain bänditreenien läpästä.
Tunnelma on hullu. Skitsofrenian aaltopituuksilla surffaillaan. Kappale tuo kivasti esiin bändin soitannollisen taidon. Ei aina tarvitse luottaa vain Wilsonin sävellystyöhön. Jännittävä kappale.
Biisi lähtee liikkeelle melkoisen kahjolla bassolinjalla. Sehän vie kuin polkupyörä, jonka takavanne ei ole enää täysin pyöreä. Kappale on ehkä myös suunnattu progenörteille. Sellainen "osataan me muuten soittaakin"-kuittaus faneille.
Sävellys on sekava kyllä, mutta efektejä ja koukkuja on keksitty miljoona, ja ne vielä sopivat kappaleeseen. Oma suosikkini on seinään loppuva pimpelipom kappaleen ensimmäisen kertosäkeen jälkeen.
Sanat saattavat kertoa houreisesta unesta, mutta minä miellän kappaleen nimen aina Jumalaan. "Luojalla on master-nauha, mutta ukko unohti sen taksiin." Ihan hemmetin hyvä lause. Voi olla, että se on lähtenyt jostain bänditreenien läpästä.
Tunnelma on hullu. Skitsofrenian aaltopituuksilla surffaillaan. Kappale tuo kivasti esiin bändin soitannollisen taidon. Ei aina tarvitse luottaa vain Wilsonin sävellystyöhön. Jännittävä kappale.
Tomin epäilyistä huolimatta oli viimeinenkin kappale itselle tuttu. Muistan joskus poimineeni Blackest Eyes- ja Trains-biisit joltain sekalaista levyltä, mutta en sitten tarkemmin ollut bändiin tutustunut. Sitten tuli kesä 2007 ja Säkylä II/07. En muista mitä kautta levy päätyi soittimelleni, mutta tämä oli yksi soitetuimmista levyistä loputtoman pitkillä matkoilla takaisin kasarmille.
Omasta mielestäni herra Wilson on lähes rinnastettavissa Devinin kaltaisiin neroihin. In Absentia on Fear of Blank Planetin ohella ehdottomasti yhtyeen parhaimmistoa. Tosin mielestäni mies on parhaimmat tekonsa tehnyt taustavaikuttajana eritoten Opeth:n kanssa.
Biisi on, noh miten sen sanoisi, se on hyvinkin pitkälle sitä mitä Porcupine Tree on - sekavahko ja nerokas. Vaatii useamman kuuntelun ennen kuin tästä voi tykätä, jos voi ollenkaan. Itselle kappale toimii, ehkä juurikin noiden tuhansien kilometrien ansiosta, jolloin levy on soinut autossa
Omasta mielestäni herra Wilson on lähes rinnastettavissa Devinin kaltaisiin neroihin. In Absentia on Fear of Blank Planetin ohella ehdottomasti yhtyeen parhaimmistoa. Tosin mielestäni mies on parhaimmat tekonsa tehnyt taustavaikuttajana eritoten Opeth:n kanssa.
Biisi on, noh miten sen sanoisi, se on hyvinkin pitkälle sitä mitä Porcupine Tree on - sekavahko ja nerokas. Vaatii useamman kuuntelun ennen kuin tästä voi tykätä, jos voi ollenkaan. Itselle kappale toimii, ehkä juurikin noiden tuhansien kilometrien ansiosta, jolloin levy on soinut autossa
Toomio vastaa
"Se on muuten jännä kuinka armeija-ajan automatkojen musiikki jää niin kovin tärkeäksi ainakin reiluun kolmenkymmenen vuoden ikään asti. Enemmästä en vielä tiedä. Toisaalta armeija-aika lienee suomalaiselle miehelle tai naiselle se aika, joka muistetaan melko tarkasti koko eliniän."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti