94. Judas Priest – Blood Red Skies
Ram It Down– 1988 - Iso-Britannia
 |
| ©wickedchannel.com |
| NIMI | Toomio | Jori |
| SOITTO/LAULU | 2 | 1 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 1 |
| LYRIIKAT | 1 | 1 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 1 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 0 |
| YHT | 8 | 4 |
Armeija on suomalaisille miehille
hiukan sama asia kuin naisille synnytys. Siihen keskustelu aina illan mittaan
päättyy. Jokainen odottaa, että saa vuoron kertoa toinen toistaan kovemman
inttijutun.
Jääköön inttijutut muilta osin,
mutta vuosina 1999-2000 päivärahat maksettiin parin viikon välein. Käteisenä
kouraan. Tästä rahasta ostin joka ainut viikonloppu Keskisen kyläkaupasta
jonkun levyn. Yleensä täysin kannen perusteella. Näin kävi tämän Judas Priestinkin kanssa. Olin isoilla pojilla nähnyt Judas Priest-kirjoituksia
repuissa joskus ala-asteella. Musiikista en tiennyt mitään.
Rob Halfordin ääni ja
Tipton-Downing-duon kitarailakointi. Ei se kappale paljon muuta tarvitse. Päälle
kasarisoundeilla soitettu rumpukomppi. Jonkinlaista Blade Runner-tunnelmaa tässä
on. Ehkä nykyään voisi tunnelma sopia sellaiseen elokuvaan kuin Maailmojen Sota
(Spielbergin versio). Kyllä se vaan on tunnustettava, että Tipton ja Downing
ovat kitaristikaksikoiden ehdotonta eliittiä. Yhteensoitto natsaa. Vaikka
kasaria onkin, ei tämä sitä ole pahassa mielessä.
Tulipa pienet pisteet vaikka entuudestaan tuntematon biisi
muutaman kuuntelun jälkeen alkoikin kuulostaa jopa hyvälle. Ehtaa kasaria!
Onhan tässä jotain siistiä, ei voi kieltää. Automaattinen mielleyhtymä johonkin
haaleaväriseen 80-luvun toimintaleffaan VHS:ltä katsottuna.
Judas Priest on omalla kohdalla jäänyt kokolailla täysin kuuntelemattomaksi bändiksi.
Judas Priest on omalla kohdalla jäänyt kokolailla täysin kuuntelemattomaksi bändiksi.
Introsta ja soolosta erityispisteet. Pakko se on sanoa, että 80-luvulla tehtiin kovaa tavaraa, vaikka sen aikakauden tuotantoa hyvin vähän kuuntelenkin.
Toomio vastaa
”Välillä ihmetyttää
miten niin paljon metallia läpikahlannut mies kuin Jori, on pystynyt elämään
kuuntelematta Judas Priestiä. Kyllä Judas Priest pystyi tuon 80-luvun lopun
pysymään nahkahousuissa ja pahuudessa. Ei mitään pelleilytukkametallia,
vaan ihan homona oikeata heavy metallia!”
93. Eppu Normaali – Kun Olet Poissa
Historian Suurmiehiä – 1990 - Suomi
 |
| ©pokorecords.fi |
| NIMI | Toomio | Jori |
| SOITTO/LAULU | 2 | 1 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 2 |
| LYRIIKAT | 2 | 2 |
| TUNNELMA/MEININKI | 1 | 2 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 1 |
| YHT | 8 | 8 |
Minun
ikäluokka on varmasti kuullut Eppuja paljon ihan tahtomattaan. Itselläni ei
bändiä vastaan ole yhtikäs mitään. Sain ensimmäisen aidon Eppu- kasetin
joululahjaksi. Se oli Repullinen hittejä-kokoelma. Pelasin 386:lla Lemmingsiä,
ja kuuntelin kasettia. Sopulit marssivat tuhoon, mutta Eput pysyivät pystyssä. Tätä
biisiä ei kasetilta löytynyt.
Eppujen
soittotaito jää minusta usein hiukan varjoon. Se on niin hyvää, että sitä ei
huomaa. Se ei ole itseisarvo, mutta siinä käy kuin erittäin kovissa urheilukilpailuissa.
Toimitsijoita on paljon, mutta tavallinen katsoja ei tv-lähetyksessä oikeastaan
kiinnitä heihin huomiota. Näin on myös Eppujen soitannassa. Jokainen nuotti
rullaa eteenpäin, mutta kaikki keskittyy lauluun ja tarinaan. Soolojen ajaksi
melodiaan. Niin monimutkaista, että se näyttää ja kuulostaa ulospäin
yksinkertaiselta.
Jos
rankattaisiin pelkkää lyriikkaa, voisin uskoa tämän olevan kärkipaikoilla. Vain
Eput voi saada "tolloillen" - sanan sopimaan näin herkkään
kappaleeseen, niin ettei se kuulosta typerältä ja kornilta.
Sadesää,
syksy, Ford Escort huonoilla renkailla ja pelko mustasta jäästä. Siitä on tämä
biisi tehty.
Isosiskoni
ja -veljeni kuuntelivat Eppuja aika paljon silloin kun itse olin vielä
ala-asteikäinen. Jokin hieno tunnelma näiden biiseistä välittyy, vaikka en
bändiä suoranaisesti koskaan ole fanittanutkaan. Rehellistä ja ajatonta
suomirokkia.
Lyriikoissa ihailtavaa henkilökohtaisuutta ja suomalaista suoruutta. Tämänkaltainen melankolia iskee väkisinkin, varsinkin kun kello on liian paljon ja sinun olisi pitänyt mennä nukkumaan monta tuntia sitten. Niin kuin tätä kirjoittaessa.
Lyriikoissa ihailtavaa henkilökohtaisuutta ja suomalaista suoruutta. Tämänkaltainen melankolia iskee väkisinkin, varsinkin kun kello on liian paljon ja sinun olisi pitänyt mennä nukkumaan monta tuntia sitten. Niin kuin tätä kirjoittaessa.
Toomio
vastaa
”Jori on
perinteinen suomimies. Sauna+olut+surullinen musiikki = toimiva yhtälö. Silti
mies kuuntelee (varmaankin periaatteesta) liian vähän suomenkielistä musiikkia.
Kannattaa myös tutustua Loirin versioon. Ei pöllömpi
sekään.”
92. Porcupine Tree - Arriving Somewhere but not Here
Deadwing – 2005 - Iso-Britannia
 |
| ©progarchives.com |
| NIMI | Toomio | Jori |
| SOITTO/LAULU | 2 | 2 |
| SÄVELLYS/SOVITUS | 2 | 2 |
| LYRIIKAT | 1 | 2 |
| TUNNELMA/MEININKI | 2 | 2 |
| LEGENDAARISUUS | 1 | 2 |
| YHT | 8 | 10 |
Toomio
Muistan, että Sami jossain vaiheessa oli saanut pari mp3:sta Porcupine Treetä. Tämä tapahtui joskus In Absentian aikoihin. Kappaleista toinen oli muistaakseni Collapse The Light Into Earth. (On muuten linkissä komea video!) Bändin nimi oli se ensimmäinen hieno juttu. Kappaleet olivat hyviä, mutta silloiseen makuun turhan rauhallisia.
Hataran muistin varassa, mutta Sami taisi tuon In Absentian sitten ostaa. Sen jälkeen oli bändin pojat aika myytyä miestä PT:lle. Hittilevyn jälkeen tuli Deadwing. Se ei kaikilta osin kolahtanut niin kovaa vaikka mainio olikin. Esimerkiksi Lazarus ei lähde yhtään. Tästä ASBNH:sta tuli sitten monen kuuntelun jälkeen melkoinen yöautoilumusiikin merkkipaalu.
Kun biisi alkaa niin kuin tämä alkaa, on selvää, että lopputulos ei voi olla huono. Olen aina pitänyt kasvavista kappaleista. Wilsonin hittikorva on oman genrensä kärkeä. Kuten ystäväni Reima sanoo, on Wilson soittaja, ei esiintyjä. Vaikka bändin olen kaksi kertaa livenä nähnyt, on bändin esiintyminen jäänyt valjuksi. He soittavat, eivät esiinny. Ehdottomasti kannattaa silti käydä katsomassa. Yhteensoitto on kellontarkkaa. Ja tämä ukko tulisi jokaisen rumpaleista kiinnostuneen käydä tsekkaamassa livenä.
Jori Hellinen (Klikkaa nimeä!)
Oli mennyt
liian pitkä aika viime kuuntelusta. Nyt venähti reipas puolituntinen puhtaasti
koomatessa, kun tämä 12-minuuttinen oli pakko kuunnella vielä pari kertaa
uudestaan. Kokonaisuudessaan täydellinen kappale, ei tästä muuta voi sanoa.
Jo introsta tietää, että nyt lähtee jotain todella kovaa kamaa käyntiin. Seitsemännen minuutin kohdalla alkava osio laittaa jalan väkisinkin tamppaamaan nelosia. Kappaleen nimestä olen tykännyt sen julkaisusta lähtien, mutta sanat olivat (perinteisesti) tämänkin biisin kohdalla jääneet lukematta ja analysoimatta. Hyvää tavaraa, sai mietteliääksi.
Jo introsta tietää, että nyt lähtee jotain todella kovaa kamaa käyntiin. Seitsemännen minuutin kohdalla alkava osio laittaa jalan väkisinkin tamppaamaan nelosia. Kappaleen nimestä olen tykännyt sen julkaisusta lähtien, mutta sanat olivat (perinteisesti) tämänkin biisin kohdalla jääneet lukematta ja analysoimatta. Hyvää tavaraa, sai mietteliääksi.
Bändin
soittotaituruus on kokonaisuudessaan huimaavaa, mutta rumpalina on pakko
hehkuttaa Gavin Harrisonin työskentelyä vaikka tässä biisissä ei sinällään
mitään erikoista tapahdukaan. Kaverin tarkkuus ja tyyli on vain uskomaton.
Toomio vastaa
"Tässä tulee ilmi yksi Jorissa ihailemistani puolista; mies voi ihan surutta antaa jollekin biisille tunninkin aikaa, jos se kuulostaa hyvältä.
Itse en tätä ihan täydellisenä kappaleena pidä. Se on siihen tarkoitukseen hitusen turhan pitkä. En myöskään ihaile Wilsonin kitarasoolottelua. Se on muuten niin pehmeään soundiin vähän liian riipivää. Kynnet ja liitutaulu. You know."
Viime kertaisen äänestyksen voitti Children of Bodom - Deadnight Warrior. Mikä lie se tällä kertaa?
Toomio vastaa
"Tässä tulee ilmi yksi Jorissa ihailemistani puolista; mies voi ihan surutta antaa jollekin biisille tunninkin aikaa, jos se kuulostaa hyvältä.
Itse en tätä ihan täydellisenä kappaleena pidä. Se on siihen tarkoitukseen hitusen turhan pitkä. En myöskään ihaile Wilsonin kitarasoolottelua. Se on muuten niin pehmeään soundiin vähän liian riipivää. Kynnet ja liitutaulu. You know."
Viime kertaisen äänestyksen voitti Children of Bodom - Deadnight Warrior. Mikä lie se tällä kertaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti