Toomion TOP-100 - Biisit 100-98.

100.            Stratovarius – Black Diamond

                                  Visions – 1997 - Suomi

©www.metal-metropolis.com

NIMI	Toomio	Sami
SOITTO/LAULU	2	1
SÄVELLYS/SOVITUS	1	1
LYRIIKAT	1	0
TUNNELMA/MEININKI	2	2
LEGENDAARISUUS	2	2
YHT	8	6

Tutustumisalbumi: Stratovarius - Visions

Toomio

Stratovariuksella onkin mukava aloittaa. Bändinä se potkaisi vuoden 1997 tienoilla, serkkuni Jukan luona Mäntässä. Istuimme Jukan kaverin, Hatti-Vattisen, vanhassa Volvossa kierrellen sitä pilikseksikin kutsuttua pitkin Mäntän ja Vilppulan katuja. Soittimessa soi Visions-albumi. Siihen mennessä ei mitään näin nopeaa musiikkia ollut mistään ilmestynyt. Timo Tolkki oli maailman paras kitaristi. (Edellinen lause jo itsessään kertoo, että paljon oli vielä maailmaa näkemättä.) Stratovarius iski Visionsin power metallilla itsensä listojen kärkiin. Samantyylistä melankolista lätkettä alkoi soitella yksi jos toinenkin bändi. Listoille pääsivät Hammerfall ja hiukan myöhemmin Sonata Arctica.

Soittohan on ammattimaista. Johanssonin Jensistä tuli kiippariesikuva siltä istumalta, kun Black Diamondin ensi kertaa kuulin. Intro ja soolot ovatkin kappaleen parasta antia. Muistan legendan, jonka mukaan Jens olisi soittanut Black Diamondin soolon tilalla Yngwien Rising Forcen sooloa protestina. Tai toisinpäin. 

Itse asiassa en edes muista, mistä sanat kertovat. Jukan kanssa taisimme tuon intro-osuuden opetella soittamaankin. Voisi se mennä pienellä muistelulla vieläkin. Sanat ovat powermetal-tyyliin ihan diibadaabaa, mutta helppo niitä on mukana hoilata. Kyllä tässä jotain halvatun legendaarista on. Silloin aikuisuus kolkutteli oven takana. Se houkutteli mukaansa vapauden valepuvussa, unohtaen mainita täysi-ikäisyyden vastuista.

Sami Pyylampi (Klikkaa nimeä!)

Stratot! Black Diamond! Tälle biisille on monet velkaa. Tämän biisin ja bändin pohjalta jokin päättymätön heräsi itsessä ja suuressa osassa lähimpiä kavereita. Se jokin, joka pistää jokaisen biisin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen sellaisen lävikön läpi, että lähimmäisiä hirvittää ja ennen kaikkea ärsyttää. Miten bändi soittaa, millaiset soolot, onko niissä sanoissa jotain saatanaa tai muuta teini-ikäistä pökerryttävää?

Black Diamondista puheen ollen, pidin kuitenkin Kiss of Judasta aina parempana biisinä. Samoin harpsichord kuulosti jo siihen aikaan varsin kornilta. Ja nössönä kun minut paremmin tunnetaan, niin Paradisea kuuntelin omissa oloissa enemmän kuin tätä.

Nyt, ties kuinka monta vuotta myöhemmin, kun biisiä kuuntelee; mitä tapahtuukaan? Intro naurattaa, lyriikat hymyilyttää, ja kertosäe saa jo aikaan pientä oikean powermetal-meiningin fiilistä. Väliin mahtuu perusjuntukkaa sooloilua, mutta kun aika kellossa tikittää lukemiin 3.25... PÄNG! Jens soittaa samaa patternia jo neljättä minuuttia, Tolkki ujuttaa kielensä omaan sekavaan mieleensä ja lopussa Kotipelto paasaa kotipellot lakeiksi muutaman taajuuden liian korkeilla kirkaisuilla. Mutta siinä kohdassa, jokainen voi tarttua legendan tunteeseen.

Niin, ja unohdetaan ne Jörgin fillit.

Toomio vastaa

”Sami onkin aina ollut nössöttäjä, eikä ymmärrä kovaa tukutuku-metallia. No joo, onhan tässä sellaista mihin 90-luvun teinin oli helppo tarttua. Loputtomiin toistuva melodia, tönköt sanat ja lihaksikas laulaja Pohjanmaalta. Oman aikansa Uniklubi.”

99.            Rival Sons – Pressure And Time

                                  Pressure & Time – 2011 - USA

©imperiumi.net

NIMI	Toomio	Sami
SOITTO/LAULU	2	2
SÄVELLYS/SOVITUS	2	1
LYRIIKAT	0	1
TUNNELMA/MEININKI	2	1
LEGENDAARISUUS	2	0
YHT	8	5

Tutustumisalbumi: Rival Sons - Pressure & Time

Toomio

Ehdotus kuunnella tätä bändiä taisi tulla juuri velipojaltani Samilta. Bändi oli soittamassa Jools Hollandin showssa. Näihin aikoihin, eli tuossa 2011, meikäläistä piti otteessaan vanhemman kannan rock-musiikki. Tutustuin sellaisiin tuntemattomiin bändeihin kuin Led Zeppelin, Cream ja Jimi Hendrix. Sitten kävi niin, että bändi tulla päjähti Ilosaarirockiin. Live-meininki oli erityisen nasta. Laulajalta tuli ääntä aivan tarpeeksi ja bändikin hoiti hommansa kuin rock-bändin kuuluukin.

Kappaleen vetoavan voiman taustalla ovat oikeastaan kitarariffi ja bassolinja. Ne vievät sinne hypnoosiin, josta Soul Captain Bandikin kertoi. Toisaalta tämäkin biisi olisi aika tyhjä ilman Jay Buchananin vokaaliosuuksia. Äänessä on jotain, joka kantaa lähelle 70-luvun trumpettilahkeita. Soundissa on silti jotain nykypäivää. Children of Bodomin Alexi Laiho sanoi joskus, että rokissa pitäisi laulaa vain ”autoista, viinasta ja naisista.” Rival Sons toteuttaa tätä linjaa. Mutta tekee sen kyllä taidolla. Tätä kuunnellessa pitäisi alla olla punainen Mustang ja Route 66.

Sami Pyylampi

Tässäpä biisi, joka vie varmasti kaikki paineet mennessään. Samalla se tuo mukanaan typerimmän hyräiltävän kohdan, mitä kuvitella voi.

"pa-da-pa-da/pa-da-pa-da/pa-da-Pa-da/pa-da-pa-da/"

Vaihtoehtoisesti melodiaan sopii myös

"dä-dä-dä-dä/dä-dä-dä-dä/dä-dä-dä-dä/dä-dä-dä-dä/"

Halutessaan voi beatboksata rumpukomppia tum-tsäm-tum-tu-tsä-tum

Koita, varmasti jää mieleen.

Instanttina tämä hymyilyttää ja tuo mieleen pakenevan kesän. Onko kuitenkin niin, että uutena Led Zeppelinä tituleerattu bändi on hieman liian täydellinen ollakseen varteenotettava ehdokas? On Vevo-videot ja koreat paidat. Jos rumpali olisi gootti tai soundit olisi hieman kauempana autenttisesta, niin lähtökohdat olisivat paremmat. Ei näin valmiina saa maailmalle rynnätä, tsot tsot.

Toomio vastaa

"Valmista kauraahan tämä on. Ei tämä sellaista uutta ja pelottavaa ole, millä äitejä ja isejä kauhistutetaan. Eikä se nykyään voikaan olla. Tämä genre on shokkivaiheen käynyt jo läpi. Tänä päivänä tällainen musiikki vain pitää tehdä niin helvetin hienosti, että se pääsee näinkään pinnalle. Kaikki melodiat on kuultu jo. Samille liian seksikästä, sen ymmärtää. =P"

98.            Cog – What if?

                                  Sharing Space – 2008 - Australia

©whothehell.net

NIMI	Toomio	Sami
SOITTO/LAULU	1	2
SÄVELLYS/SOVITUS	2	2
LYRIIKAT	1	2
TUNNELMA/MEININKI	2	2
LEGENDAARISUUS	1	2
YHT	8	10

Tutustumisalbumi: Cog - Sharing Space

Toomio

Voi se vaan olla, että tämäkin kappale on tullut tutuksi Samin toimesta. Alkuinnostus johtui musiikkivideosta. Idea ja sanat. Ja laulaja-kitaristi Flynn Gowerilla on ihan mielenkiintoinen partavärkki. Ainakin omaperäinen.

Tässä iso osa pisteistä menee tuon bassokulun piikkiin. Kyllä lopun laulurevityksessäkin voimaa on takana. Sanat on revitty missikisojen haastatteluista ollen hiukan kliseiset. Vaikka normaalisti bändi on kovinkin kantaaottava, on tässä pop-elementit vahvasti läsnä. Tässä kappaleessa on se sovituspuoli onnistunut niin nappiin, että tämä on näinkin korkealle kivunnut. Kuunnelkaa ihmiset australialaista musiikkia. Kaikissa biiseissä ei ole didgeridoota.

Sami Pyylampi

Joitain vuosia sitten kyllästyin hetkeksi lähes kaikkeen uuteen musiikkiin. Itselle tärkeimmistä genreistä ei löytynyt enää mitään kiinnostavaa, ja vanhat kiristivät päänahkaa.

Lähdin etsimään musiikkia eri tavalla. Mitä kuunnellaan muualla maailmassa? Miten esimerkiksi Australia, mikä siellä myy tai toisaalta elää kulttisuosiossa? Törmäsin melko nopeasti bändiin nimeltä Cog. Heiltä oli juuri ilmestynyt video uudesta sinkusta, joka on tämä kyseinen What If. En muista ensireaktioitani, mutta jokin sai katsomaan videon useamman kerran. Vaikka biisi oli heti alkuun kiinnostava rytmeiltään ja laulajan saundilta, niin jätin sen muutamaksi päiväksi omiin oloihinsa.

Biisin alkuriffi jäi kuitenkin jollain tavalla pyörimään mieleeni ja palasin sen pariin uudella kiinnostuksella. Luin sanoituksia ja kiinnitin erityistä huomiota bändin tulkintaan. En uskaltanut tarttua aikaisempiin bändin biiseihin, jotta en pettyisi. Tässä on kaikki kohdallaan. Uuden löytämisen fiilis oli palannut.

Myöhemmin What If:n merkitys on kasvanut vielä enemmän, kun olen tutustunut bändin koko tuotantoon.  Se onnistuu olemaan yhtäaikaa mutkikas ja simppeli, sanoitukset ja soitanta ovat ryhdikkäässä kokonaisuudessa ja se ennen kaikkea se vetää kuuntelemaan. Se myös uskaltaa jättää viestin ilman kummempia koreiluja:

What if

In the future

People

Just decided

No more leaders

Fighting to control us

Yleisesti ottaen, What if ja koko Cog on minulle merkki siitä, että tuolla, sekavassa ja järjestelemättömässä musiikin suossa, on vielä paljon muutakin kuin niitä iankaikkisia, trimmattuja ja seurallisiksi siliteltyjä suomursuja.

Toomio vastaa

"Oli arvattavissa, että tämä biisi kirvoittaa eniten tekstiä Samilta. Ei tähän oikeastaan sen kummempaa vastaansanomista ole. Cog on bändi, joka on. Se vain on, ei tarvi enempää. (Itse asiassa en ole ihan varma, onko bändi enää kasassa. Virallisesti varmaan on, mutta epävirallisesti ehkä ei. Who knows?)"